Siedätys ja välttely
Kohtalotoverini kirjoitti blogissaan mielenkiintoisen tekstin "normaalielämästä", jota lääkärit tykkäisivät meidän niskavammaisten elävän. Samaa asiaa minä sekä varmasti moni muu kroonisesti sairas varmasti mietimme tämän tästä.
Tapaturman jälkeen niskaa pitäisi nopeasti (hmm...ensimmäiseen kahteen vuoteen en edes tiennyt sairastavani whiplashia) siedättää "normaaliin elämään". Vältellä ei saisi.
Välttely on lääkärikunnan (ja sosiaali-ihmisten) keskuudessa kirosana. Jos välttää hankalia tilanteita, on luuseri. Silloin on melkeinpä itse aiheuttanut oman tilanteensa. Niinpä, tulisivat itse katsomaan näitä normipäivien haasteita.
Olen toki siedättänyt ja aiemmin yritin esimerkiksi istua väkisin. Sitten huone pyöri, minä makasin lattialla tai oksensin. Pahimmillaan haittavaikutukset syntyivät muutamassa minuutissa ja kestivät lopun päivää.
Olen toki siedättänyt ja aiemmin yritin esimerkiksi istua väkisin. Sitten huone pyöri, minä makasin lattialla tai oksensin. Pahimmillaan haittavaikutukset syntyivät muutamassa minuutissa ja kestivät lopun päivää.
Nykyinen fysioterapeuttini onneksi ymmärtää, kuinka hellävaroen minun on niskaani kuntoutettava. Olen siitä kiitollinen. Oloni on ollut jossain määrin parempi.
Sitten se välttely...hakkasin vuosia päätäni seinään, kunnes totesin, että minähän välttelen, jos se auttaa minua selviämään. Jätän nyt suosiolla väliin pitkät ravintolaillat, massatapahtumat ja kokopäivätyön. Siten selviydyn.
Se kuntoutus...kyllä minä kuntoutan. En siksi, että sopisin tähän yhteiskuntaan. Kuntoutan omilla ehdoillani, koska haluan voida hyvin.
Niin, onhan se "normaali elämää" tällaiselle vähän yli kolmekymppiselle käyttää dosettia ja ottaa toimintaterapeutilta vastaan ohjeistuksia, miten suihkuun pitäisi saada joko tukikahva tai vähintään liukuestematto ja kenkiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, ettei vaan missään nimessä liukastu tai kaadu. Kyllä se minusta kuulostaa enemmän 70-80 vuotiaan normaalilta elämältä!
VastaaPoistaJoo-o... Mullakin kenkiin olisi kuulemma hyvä hankkia jääraudat (vai mitkä ovatkaann)ettei talvella liukastu, itse kenkienkin tulisi tosiaan olla tukevat ja järkevät
VastaaPoistaja ostoskeskukseen tms. paikkoihin tarvitaan mielellään saattaja mukaan. Istumismahdollisuus pitää olla, mutta istuakaan ei paljoa voi, etteivät paikat kipeydy tai huimaus pahene :D Hitsi muuten, kun olisin tajunnut liukuestematon pari vuotta sitten - silloin suihkussa oleminen oli paljon huterampaa kuin nyt.
Niin. Ja autolla ajo on ehdottomasti ei, kun oireita on niin paljon ja kaikkea tärinää, joka aktivoi oireilun, tulisi välttää. Ei saa istua moottoriveneen kyydissä, pitää välttää jopa lenkkeilyä kuoppaisilla metsäpoluilla tai vähintään käyttää lenkkeillessä niskatukea. Polkupyöräkin tulee olla mummomalli, jossa istutaan selkä ja niska suorana eikä nojata käsiin! Siis kunhan ensin pystyisi pyörällä ajamaan. Neuropsykologi jopa suositteli jättämään 3D-leffat väliin, sillä aivorunkovamma ei saata tykätä kovin hyvää...
VastaaPoistaOn muuten perheen alakouluikäisillä ollut hauskaa, kun äiti osti itselleen Ikealta vihreän krokotiilin muotoisen liukuestematon :D
No jos matto pitää olla, niin onhan sen nyt oltava vihreä krokotiili! Nostan kyllä hattua, että jaksat pyörittää lapsiperheen arkea sairastamisen ohessa =) Mun niska oireilee välillä autossa istuessakin, välillä taas ei. En usko minäkään, että ajaminen olisi kovin hyvä juttu. Tätä tämä juuri on!
VastaaPoista