"Vähän sinnepäin" -joulu ja lemmikkien kuulumisia

Niskasten joulu (siis tämä kotona vietettävä osuus) näyttää kyllä menevän siten, että sitä voi kuvata osuvasti lausahduksella "vähän sinnepäin". Onneksi sentään useimmiten on hauskaa!

Ensimmäistä kertaa haimme tänä jouluna meille ihan oikean kuusen, siis ison sellaisen (viime vuonna haimme pikkukuusen ja viritimme sen marsujen häkkiin).

Kuusimetsällä kävimme läheisellä aukiolla, ajattelimme, että Naakan mielestä on jännää, kun paikalle on yhtäkkiä kasvanut pieni kuusimetsä. No, Naakan mielestä kuusimetsä oli pelottava ja kuusikauppias, puhelias setä, vielä pelottavampi.

Me valitsimme kotoisan, sekametsästä kaadetun kuusen, emme sitä viljeltyä. Naakka kohtasi vielä yhden kauhunhetken, kun kuusimies ravisteli kuusen irti alustastaan.

Kotona valojen virittely kuuseen oli melkein ylivoimaista, siinä tarvittiin Naakan isoisän apua. Koristeita meillä ei ole toistaiseksi paljon, mutta eiköhän niitä vuosien mittaan tule lisää. Kuusta emme ole saaneet seisomaan suorassa, sojottakoon sitten minne haluaa!

Naakka osallistui koristeluun oikein mielellään. Annoin hänen puuhastella, kunnes katsoin, että mikä siellä yhdellä oksalla killuu...no, siellähän roikkui enkelin pää! Irronnut alaosa löytyi koristelaatikosta. Rva sai hysteerisen naurukohtauksen (ja yskäkohtauksen sen jälkeen), Naakkaa rva kuitenkin kehui, mistä 1,5-vuotias voisi tietää, että siihen yhteen palloon kuuluu vartalo!

Rva:n tämänhetkinen kunto-ongelma on jumittuneen niskan lisäksi jumissa oleva lonkka. Lonkan nivelsiteet ovat ilmeisesti löysät, ja vuosien varrella koko jalka on alkanut pyrkiä virheasentoon ja alaselkä siinä mukana. Nyt rva yrittää suoristaa asentoaan ja liikutella jalkaa jumituksen suuntaan (ulospäin, jalka kääntyy sisäänpäin).

Eilen pulkkamäessä (tänne satoi eilen ensimmäistä kertaa pulkkailuun riittävä määrä lunta) rva onnistui tapansa mukaan liukastumaan, onneksi niska ei tärähtänyt pahasti. Sen verran kuitenkin tuntui, että rva osasi olla vähän varovaisempi loppuajan.

Naakka rakastui pulkkailuun heti! Se hymy, minkä pulkalla laskeminen sai aikaan, ulottui koko naamaan! No, pulkkamäki sijaitsee kolmensadan metrin päässä meiltä, joten sitä aktiviteettia ei ole kovin vaikea järjestää, mikäli talvea riittää.

Voi että, kun osaisin kuvata meidän akvaariota! Näyttää siltä, että leväongelmat alkavat viimeinkin helpottaa...Meillä on edessämme akvaarion kanssa iso projekti, tankkia täytyy siirtää kauemmaksi seinästä. Emmehän me vuosi sitten muuton yhteydessä tajunneet, että kaavailemamme ulkosuodattimen putket tarvitsevat tilaa seinän ja akvaarion välissä...

Syksyn mittaan kalakato akvaariossamme näyttää helpottaneen. Kalakuolemat aiheutti todennäköisesti kuuma kesä ja erilaiset taudinaiheuttajat lämmenneessä vedessä. Se taitaa olla ongelma, jolle on vaikea tehdä yhtään mitään.

Nasu ja Matilda ovat onneksi pysyneet terveinä ja näyttävät nauttivan olostaan. Heidän herkkuaan on muuten lantturaaste, jota he söisivät vaikka kuinka paljon. Matildahan on päättänyt, että hänellekin pitää raastaa, kun kerran Nasukin saa. Onneksi Matildan, 5 vuotta, hampaat näyttävät ensiluokkaisilta.

Nasun hampaista ei voi kyllä sanoa samaa...ne pitäisi taas lyhentää. Samoin meillä on tehtävälistalla molempien otuksien kynsien leikkaus. En ole vielä keksinyt, miten marsut saisi lemmikkiolosuhteissa kuluttamaan kynsiään. Koko häkin pohjan pitäisi varmaankin olla jonkinlaista raaputusalustaa...