Uimaretki
Nämä ovat jo toivon mukaan niitä talven pimeitä päiviä - kun kävelin aamulla töihin metsän kautta, olisi taskulamppu ollut tarpeen, vaikka kello oli jo yli yhdeksän...
Töihin olikin hauskaa mennä pitkästä aikaa, koko viime viikkohan meni rva:lla sairastaessa. Oikeastaan vasta lauantaina alkoi tuntua siltä, että tämä tauti alkaa mennä ohi. Vieläkin yskittää ja poskiontelot ovat kipeät, mutta jo paljon vähemmän.
Nyt alkaa jo huomata niskankin, se on ihan hirveän jäykässä kunnossa. Tänään on särkenyt ja huimannut, onneksi rva:la sattuu olemaan huomenna fyssari, heti aamusta kahdeksalta. Hieman jännittää, kuinka töissä sujuu fyssarin jälkeen, toivottavasti hyvin.
En ole oikeastaan voinut harrastaa mitään liikuntaa yli kolmeen viikkoon ja sen kyllä huomaa. Eilen illalla pyörittelin vähän hartioitani alkajaisiksi, huomisen fyssarin jälkeen ajattelin jo mennä salille tekemään jotakin rauhallista jonakin päivänä tällä viikolla.
Eilen meitä ilahduttivat Naakan mimmi (kyllä me yritimme "mummia", Naakka päätti toisin) ja pappa. He tulivat meille päiväkylään ja viipyivätkin kiitettävän pitkään. Naakka sai heiltä tuliaisina muun muassa matkalaukun, josta paljastuikin emalinen lasten astiasto.
Naakka oli heti leikissä mukana, ja myös tänään meillä on juotu "kahvia" pienistä kupeista Naakan kaatamana. Aika monen kirjan ja leikin jälkeen mimmi ja pappa lähtivät takaisin kotimatkalle toivottavasti tyytyväisinä ja varmasti väsyneinä.
Tänään puoliso ilmoitti töistä palattuaan, että voisimme lähteä uimaan. Rva vähän epäröi, me emme oikeasti ole olleet Naakan kanssa vielä ollenkaan uimahallissa. Rva lupasi lähteä, mikäli puoliso ottaa Naakan miesten puolelle, Hiukan huimaavan olon ja kipujen kanssa en uskaltanut ottaa vastuuta Naakasta pukuhuoneessa kanssani.
Itse selvisin melko hyvin, vaikka kyllä se ihmisvilske ja meteli vieläkin häiritsee tasapainoa. Mikähän siinä on, ettei kiintopisteitä ole edelleenkään helppo hakea. No, kun niskan kannatteleminenkin on vaikeaa, ei selitystä tarvitse hakea kovin kaukaa.
Naakka oli uimahallista riemuissaan. Aluksi hän tosin oli hyvin vakava, uimahallihan on iso ja meluinen ja aivan varmasti outo ympäristö. Polvet tutisivat, kun menimme kokeilemaan matalinta lastenallasta. Naakkaa ihmetyttivät myös uima-altaiden heijastukset hallin ikkunoissa "tettä, hän totesi." Niinpä niin, vettähän siellä oli!
Sitten tyttö keksi, että vettähän voi roiskuttaa. Pienestä liukumäestä voi myös laskea, tosin vain isin tai äidin kanssa (hahaa, rva pääsi myös liukumäkeen, edes pieneen). Kävimme syvässä altaassa ja liu`utimme Naakkaa vettä pitkin kuin hän olisi uinut - ei pelottanut yhtään, paitsi äitiä ja isiä vähän!
Lopuksi menimme vielä liukumäkeen, josta Naakka ei olisikaan lähtenyt muualle. Ihan kiltisti hän kuitenkin lähti puolison kanssa suihkutiloihin. Niskaset selvisivät ensimmäisestä uimahalliretkestä kunnialla, paljolti siksi, että puoliso hoiti Naakan. Huimaus tekee sen verran epävarmaksi, että rva lähtee toistaiseksi mielellään Naakan kanssa uimaan jonkun "avustajan" kera.
Töihin olikin hauskaa mennä pitkästä aikaa, koko viime viikkohan meni rva:lla sairastaessa. Oikeastaan vasta lauantaina alkoi tuntua siltä, että tämä tauti alkaa mennä ohi. Vieläkin yskittää ja poskiontelot ovat kipeät, mutta jo paljon vähemmän.
Nyt alkaa jo huomata niskankin, se on ihan hirveän jäykässä kunnossa. Tänään on särkenyt ja huimannut, onneksi rva:la sattuu olemaan huomenna fyssari, heti aamusta kahdeksalta. Hieman jännittää, kuinka töissä sujuu fyssarin jälkeen, toivottavasti hyvin.
En ole oikeastaan voinut harrastaa mitään liikuntaa yli kolmeen viikkoon ja sen kyllä huomaa. Eilen illalla pyörittelin vähän hartioitani alkajaisiksi, huomisen fyssarin jälkeen ajattelin jo mennä salille tekemään jotakin rauhallista jonakin päivänä tällä viikolla.
Eilen meitä ilahduttivat Naakan mimmi (kyllä me yritimme "mummia", Naakka päätti toisin) ja pappa. He tulivat meille päiväkylään ja viipyivätkin kiitettävän pitkään. Naakka sai heiltä tuliaisina muun muassa matkalaukun, josta paljastuikin emalinen lasten astiasto.
Naakka oli heti leikissä mukana, ja myös tänään meillä on juotu "kahvia" pienistä kupeista Naakan kaatamana. Aika monen kirjan ja leikin jälkeen mimmi ja pappa lähtivät takaisin kotimatkalle toivottavasti tyytyväisinä ja varmasti väsyneinä.
Tänään puoliso ilmoitti töistä palattuaan, että voisimme lähteä uimaan. Rva vähän epäröi, me emme oikeasti ole olleet Naakan kanssa vielä ollenkaan uimahallissa. Rva lupasi lähteä, mikäli puoliso ottaa Naakan miesten puolelle, Hiukan huimaavan olon ja kipujen kanssa en uskaltanut ottaa vastuuta Naakasta pukuhuoneessa kanssani.
Itse selvisin melko hyvin, vaikka kyllä se ihmisvilske ja meteli vieläkin häiritsee tasapainoa. Mikähän siinä on, ettei kiintopisteitä ole edelleenkään helppo hakea. No, kun niskan kannatteleminenkin on vaikeaa, ei selitystä tarvitse hakea kovin kaukaa.
Naakka oli uimahallista riemuissaan. Aluksi hän tosin oli hyvin vakava, uimahallihan on iso ja meluinen ja aivan varmasti outo ympäristö. Polvet tutisivat, kun menimme kokeilemaan matalinta lastenallasta. Naakkaa ihmetyttivät myös uima-altaiden heijastukset hallin ikkunoissa "tettä, hän totesi." Niinpä niin, vettähän siellä oli!
Sitten tyttö keksi, että vettähän voi roiskuttaa. Pienestä liukumäestä voi myös laskea, tosin vain isin tai äidin kanssa (hahaa, rva pääsi myös liukumäkeen, edes pieneen). Kävimme syvässä altaassa ja liu`utimme Naakkaa vettä pitkin kuin hän olisi uinut - ei pelottanut yhtään, paitsi äitiä ja isiä vähän!
Lopuksi menimme vielä liukumäkeen, josta Naakka ei olisikaan lähtenyt muualle. Ihan kiltisti hän kuitenkin lähti puolison kanssa suihkutiloihin. Niskaset selvisivät ensimmäisestä uimahalliretkestä kunnialla, paljolti siksi, että puoliso hoiti Naakan. Huimaus tekee sen verran epävarmaksi, että rva lähtee toistaiseksi mielellään Naakan kanssa uimaan jonkun "avustajan" kera.
Ymmärrän kyllä Naakan innostuksen. Uimahalli, kylpylä, kesällä järvi/meri ja vesiliukumäki kuuluvat myös Farmarin suosikeihin. Ja vau, mitkä uikkarit! Muumikuosi pukee aina. :)
VastaaPoistaJoo, ja olihan se vähän kuin olisi ollut "etelässä" tämän kaamoksen keskellä. Vesiliukumäet ovat ihan huippuja. Rva valikoi juuri mahdollista kevään etelänmatkakohdetta siten, että paikan lähellä olisi vesipuisto, eikä suinkaan Naakkaa varten :D Muumikuosiuikkarit tulivat erään ystävän lasten vanhojen vaatteiden mukana, mun mielestä ne ovat ihanat myös!
VastaaPoista