Paljasjalkakengät
Hyvän loman tunnusmerkki taitaa olla, että asiat siirtyvät aina myöhemmäksi, eikä se hermostuta. Niskaset alkavat päästä tällaisen loman makuun, toki tämä on se viimeinen lomaviikko, joten jo oli aikakin.
Tänään suunnittelin tekeväni ruokaa - teen sen huomenna. Aamupäivällä aikamme kului nimittäin perhepäivähoitajina, kun Naakan samanikäinen (ja jopa samanikäinen) ystävä tuli meille aamupäiväksi. Tyttöjen kanssa aika kului kuin siivillä, vaikka ei mitään erityistä tehtykään.
Iltapäivällä ajattelin tehdä sitä ruokaa, mutta toisin kävi. Sain ajatuksen käydä viimein ostamassa paljasjalkakengät. Siihen tarvittiin autoa, kun lähinkin liike sijaitsee meiltä vähän hankalan matkan päässä.
Aiempina vuosina kroppani on hyötynyt kunnolla tuetuista kengistä, joissa on hyvät "iskunvaimentimet". Viime aikoina on alkanut syntyä myös toisenlaista tarvetta, sellaista, että jalan liike olisi kävellessä mahdollisimman luonnollinen.
Minulla on myös oikean jalan kohdalla ongelmia kipujen ja jäykkyyden muodossa (ilmeisesti niskasta johtuvia). Toivoisin että nämä kengät omalta osaltaan korjaisivat kävelyä oikeanlaiseksi, kun tuntuma on samankaltainen kuin paljain jaloin kuljettaessa.
Päästyämme liikkeeseen totesin, että herranjestas, miten vaikeaa paljasjalkakenkiä on saada jalkaan. Varpaat tuntuivat menevän aina vääriin koloihin ja toisaalta rva tunsi itsensä pukemista harjoittelevaksi Naakaksi, toisaalta todella tyhmäksi...
Liikkeessä kokeillessa kengät tuntuivat hassuilta, mutta mukavilta. Päädyin ostamaan ne, sillä ei niitä nyt enää voinut liikkeeseenkään jättää. Puoliso sovitti myös ja hermostui heti varpaiden asetteluun, joten hän lähti liikkeestä ilman uusia kenkiä.
Päivä oli jo niin pitkällä kun pääsimme kotiin, että en ehtinyt vielä kokeilemaan kenkiä yhtä kauppareissua pidempään - huomenna kokeilen sitten lisää ja katson, miltä kengät tuntuvat esim. hiekkapohjaisella lenkkipolulla.
Vähän jännittää tuo niin sanotun iskunvaimentimen puuttuminen. Asiassa tuntuu olevan useita koulukuntia - toisaalta tuen pitää olla hyvä, toisaalta liikkeen tulisi olla luonnollinen. Jää nähtäväksi, kumpi on oman kehoni kohdalla oleellisempaa.
Lenkkipolun lisäksi haluan vielä tänä kesänä kokeilla kenkiä oikealla metsäpolulla, jossa vastaan tulee juurakoita ja sen sellaista. Kenkien pitäisi kyllä tuntua mukavilta tällaisten "esteiden" tullessa vastaan, mutta käytäntö näyttää, onko asia näin.
Kun en viitsinyt ottaa kuvaa kengistäni, laitan tähän pari viikkoa sitten otetun kuvan hoitokoira Neosta siksikin, että hän on paljon söpömpi kuin uudet kenkäni...
Tänään suunnittelin tekeväni ruokaa - teen sen huomenna. Aamupäivällä aikamme kului nimittäin perhepäivähoitajina, kun Naakan samanikäinen (ja jopa samanikäinen) ystävä tuli meille aamupäiväksi. Tyttöjen kanssa aika kului kuin siivillä, vaikka ei mitään erityistä tehtykään.
Iltapäivällä ajattelin tehdä sitä ruokaa, mutta toisin kävi. Sain ajatuksen käydä viimein ostamassa paljasjalkakengät. Siihen tarvittiin autoa, kun lähinkin liike sijaitsee meiltä vähän hankalan matkan päässä.
Aiempina vuosina kroppani on hyötynyt kunnolla tuetuista kengistä, joissa on hyvät "iskunvaimentimet". Viime aikoina on alkanut syntyä myös toisenlaista tarvetta, sellaista, että jalan liike olisi kävellessä mahdollisimman luonnollinen.
Minulla on myös oikean jalan kohdalla ongelmia kipujen ja jäykkyyden muodossa (ilmeisesti niskasta johtuvia). Toivoisin että nämä kengät omalta osaltaan korjaisivat kävelyä oikeanlaiseksi, kun tuntuma on samankaltainen kuin paljain jaloin kuljettaessa.
Päästyämme liikkeeseen totesin, että herranjestas, miten vaikeaa paljasjalkakenkiä on saada jalkaan. Varpaat tuntuivat menevän aina vääriin koloihin ja toisaalta rva tunsi itsensä pukemista harjoittelevaksi Naakaksi, toisaalta todella tyhmäksi...
Liikkeessä kokeillessa kengät tuntuivat hassuilta, mutta mukavilta. Päädyin ostamaan ne, sillä ei niitä nyt enää voinut liikkeeseenkään jättää. Puoliso sovitti myös ja hermostui heti varpaiden asetteluun, joten hän lähti liikkeestä ilman uusia kenkiä.
Päivä oli jo niin pitkällä kun pääsimme kotiin, että en ehtinyt vielä kokeilemaan kenkiä yhtä kauppareissua pidempään - huomenna kokeilen sitten lisää ja katson, miltä kengät tuntuvat esim. hiekkapohjaisella lenkkipolulla.
Vähän jännittää tuo niin sanotun iskunvaimentimen puuttuminen. Asiassa tuntuu olevan useita koulukuntia - toisaalta tuen pitää olla hyvä, toisaalta liikkeen tulisi olla luonnollinen. Jää nähtäväksi, kumpi on oman kehoni kohdalla oleellisempaa.
Lenkkipolun lisäksi haluan vielä tänä kesänä kokeilla kenkiä oikealla metsäpolulla, jossa vastaan tulee juurakoita ja sen sellaista. Kenkien pitäisi kyllä tuntua mukavilta tällaisten "esteiden" tullessa vastaan, mutta käytäntö näyttää, onko asia näin.
Kun en viitsinyt ottaa kuvaa kengistäni, laitan tähän pari viikkoa sitten otetun kuvan hoitokoira Neosta siksikin, että hän on paljon söpömpi kuin uudet kenkäni...
Naisille tehtyjä tukevia ja kevyitä kenkiä tuntuu varsinkin näin kesäksi olevan vaikea löytää. Toinen asia on vielä, jos haluaa tukipohjallisten mahtuvan kenkään. Etsiskelyn jälkeen päädyin myös etsimään paljasjalkakenkiä. Jos haluat arkikäyttöön kevyempää ja melko sievääkin kenkää, suosittelen HeyDude - mallistoa. Nimi ja osa malliston kengistä ovat teinimäisiä, mutta mallistosta löytyy onneksi myös aikuiselle sopivaa. Kengät ovat "puoliksi" paljasjalkakengät: pohja on pehmeä ja joustava jalan liikkeelle, mutta antaa silti tukea jalalle. Itse olen ollut erittäin tyytyväinen, ja selkä ei ole tullut kipeäksi, ei myöskään vaatinut suurempaa sisään ajoa, vaan sai pehmeämmän laskun paljasjalkakengän idealle, jotka tarkoitus ottaa tulevaisuudessa käyttöön. Genova-avokkaat ovat lähempänä paljasjalkakenkää, ja vaatii hieman totuttelua, liian vähän tukea itselle tällä hetkellä kengäksi, mutta Moka/Ferrara on ollut koko kesän jalassa ilman ongelmia ja tukipohjallista.
VastaaPoistahttp://heydudeshoes.com/collections/woman
Oikeassa olet, juuri yksi läheiseni tuskaili, kun tukipohjallisia pitää käyttää, eikä niitä ole kenkiin helppo sulloa! Kiitokset myös kenkävinkeistä, en olisi itse tullut tuollaisiin törmänneeksi! Noista voisi löytyä minulle työkengät syksyksi, kun tavalliset ja hieman naisellisemmat kengät ovat yleensä minulle liian joustamattomia. Nämä paljasjalkakengät jotka nyt hommasin, ovat taas sen verran urheilulliset ja värikkäät, etten ehkä halua niitä toimistossa käyttää.
PoistaOmilla paljasjalkakengilläni olen tähän mennessä kävellyt asfaltilla, hiekalla ja metsäpolulla ongelmitta. Juoksua/hölkkää en ole toistaiseksi kokeillut, kun siinä pitäisi ensiksi pohtia vähän tekniikkaa - kumpikaan etenemistyyli ei oikein ole niskan temppuilujen takia tähän mennessä sujunut.