Tarpomista ratsupolulla
Niskasilla on tänä vuonna suhteellisen katkonainen kesäloma, kun hra oli ensin kaksi viikkoa lomalla, nyt viikon töissä (ympäripyöreitä päiviä) ja kohta kaksi viikkoa lomalla. Tämä ei ole perheen kannalta aivan ihanteellinen lomaratkaisu, mutta pakon edessä oli tehtävä näin.
Tällä viikolla rva on ollut kaksin kotona Naakan kanssa. No, toissapäivänä suuntasimme retkelle keskikaupungille. Siellä söimme yhdestä pienestä kivijalkakaupasta löytämämme eväät erään kirkon edessä penkillä ja tykkäsimme retkestä molemmat.
Eilen saimme päivävieraiksemme ystäväni E:n ja hänen poikansa H:n, 4 vuotta. Vietimme päivää meillä ja leikkipuistossa. Ihmeellistä, miten hyvin neiti 2v. ja herra 4 v. tulivat toimeen keskenään. Molemmilla näytti olevan kivaa, vaikka leikit ovat tuolla ikäerolla jo vähän erilaisia.
Voi että, miten mukavaa oli saada E. vieraaksi pitkästä aikaa! Tuntuu, että juttuhetkemme kevensi oloa oikein huomattavasti, ja asiat luistavat taas vähän paremmin. Totesin, etten taidakaan olla ihan epäonnistunut parissa asiassa, joissa olen luullut olevani...
Maanantai-iltana minulla oli muuten PT pitkästä aikaa. Kävimme ulkona sauvakävelemässä. Suuntasimme metsään, mutta emme sille tavalliselle kävelyreitille, vaan kuljimme hevosille tarkoitettuja ulkoilutuspolkuja, joissa on pehmeä pohja.
Opin tunnin aikana oikeaa sauvakävelytekniikkaa ja venytyksiä tunnin päätteeksi. Tykkäsin tunnista niin paljon, että menin eilen illalla ihan omatoimisesti sauvakävelemään. Ratsukoita (läheiseltä tallilta) oli kuitenkin liikkeellä niin paljon, että en viitsinyt hevospoluille siirtyä.
Salille en ole kerennyt tällä viikolla ollenkaan, kun puoliso on niin pitkiä päiviä töissä. Tilanne on vähän kurja, mutta eihän sille mitään voi. Täytyy toivoa, ettei koko loppuvuosi ole samanlaista kuin nyt.
Huomenna koittaakin hauskat paikat, kun lähdemme sisareni kanssa Tamperetta valloittamaan. Kyseessä on vuorokauden miniloma, jonka aikana teemme jotakin, mutta emme välttämättä mitään erityistä.
Olimme viimeksi yhteisellä matkalla noin sata vuotta sitten eli ehkä joskus vuonna 2008, vaikka useamminkin sietäisi käydä. Onneksi sisareni otti asian puheeksi loppukeväästä, niin saimme asian viimeinkin vireille.
Mutta joka tapauksessa, luulen että matkasta tulee mukava katkaisu arjesta meille molemmille! Odotan matkaa innoissani, vaikka olemme oikeastaan poissa vain yhden päivän. Naakka hoituu täällä isänsä ja muutaman muunkin voimin.
Tällä viikolla rva on ollut kaksin kotona Naakan kanssa. No, toissapäivänä suuntasimme retkelle keskikaupungille. Siellä söimme yhdestä pienestä kivijalkakaupasta löytämämme eväät erään kirkon edessä penkillä ja tykkäsimme retkestä molemmat.
Eilen saimme päivävieraiksemme ystäväni E:n ja hänen poikansa H:n, 4 vuotta. Vietimme päivää meillä ja leikkipuistossa. Ihmeellistä, miten hyvin neiti 2v. ja herra 4 v. tulivat toimeen keskenään. Molemmilla näytti olevan kivaa, vaikka leikit ovat tuolla ikäerolla jo vähän erilaisia.
Voi että, miten mukavaa oli saada E. vieraaksi pitkästä aikaa! Tuntuu, että juttuhetkemme kevensi oloa oikein huomattavasti, ja asiat luistavat taas vähän paremmin. Totesin, etten taidakaan olla ihan epäonnistunut parissa asiassa, joissa olen luullut olevani...
Maanantai-iltana minulla oli muuten PT pitkästä aikaa. Kävimme ulkona sauvakävelemässä. Suuntasimme metsään, mutta emme sille tavalliselle kävelyreitille, vaan kuljimme hevosille tarkoitettuja ulkoilutuspolkuja, joissa on pehmeä pohja.
Opin tunnin aikana oikeaa sauvakävelytekniikkaa ja venytyksiä tunnin päätteeksi. Tykkäsin tunnista niin paljon, että menin eilen illalla ihan omatoimisesti sauvakävelemään. Ratsukoita (läheiseltä tallilta) oli kuitenkin liikkeellä niin paljon, että en viitsinyt hevospoluille siirtyä.
Salille en ole kerennyt tällä viikolla ollenkaan, kun puoliso on niin pitkiä päiviä töissä. Tilanne on vähän kurja, mutta eihän sille mitään voi. Täytyy toivoa, ettei koko loppuvuosi ole samanlaista kuin nyt.
Huomenna koittaakin hauskat paikat, kun lähdemme sisareni kanssa Tamperetta valloittamaan. Kyseessä on vuorokauden miniloma, jonka aikana teemme jotakin, mutta emme välttämättä mitään erityistä.
Olimme viimeksi yhteisellä matkalla noin sata vuotta sitten eli ehkä joskus vuonna 2008, vaikka useamminkin sietäisi käydä. Onneksi sisareni otti asian puheeksi loppukeväästä, niin saimme asian viimeinkin vireille.
Mutta joka tapauksessa, luulen että matkasta tulee mukava katkaisu arjesta meille molemmille! Odotan matkaa innoissani, vaikka olemme oikeastaan poissa vain yhden päivän. Naakka hoituu täällä isänsä ja muutaman muunkin voimin.
Kommentit
Lähetä kommentti