Hyppyjä, kärrynpyöriä ja kilpa-ajot leikkiruohonleikkurilla
Eilen illalla Niskaset kotiutuivat rva:n vanhempien luota. Visiitti kesti lauantaista eiliseen, olimme matkalla yhden yön. Vierailun aikana ehdimme touhuta vaikka mitä, niin että eilen illalla ei kunnolla uni tullut.
Naakan ukki oli täällä hoitamassa Nasuja. Normaalitilanteessa marsut eivät tarvitse hoitoa, jos olemme poissa yhden yön - silloin aamujutut lähtöpäivänä ja iltajutut tulopäivänä riittävät. Nyt Nasulla on kuitenkin antibioottikuuri päällä jalkansa takia, joten ukki kävi täällä lääkitsemässä kahteenkin otteeseen.
Nasun jalkavaiva on osoittautunut kinkkiseksi, tulehdus ei meinaa kunnolla helpottaa. Tilanne on hieman parantunut ja Nasu kävelee jo paremmin jalkansa kanssa, mutta täysin jalka ei ole parantunut, ja nyt on meneillään jo kolmas viikko.
Aloitin loppuviikosta Nasun tukiruokinnan pelleteistä ja kuumasta vedestä haudutetulla puurolla. Sitä tungetaan Nasun suuhun tietyllä tekniikalla, ja hyvin maistuu! Nasu ei ole sairaudestaan huolimatta ollut vaisu tai huono syömään, pikemminkin päinvastoin. Täytyy toivoa, että lääke ja muu hoito tehoaisivat.
Tässä on Nasu "nuoruutensa päivinä" vuonna 2011...ei hän ole tästä kovin erilaiseksi muuttunut :)
Eilen saimme muistutuksen liikunnan tärkeydestä aikuiselle ulkoilutuokion muodossa. Sisareni on erittäin taitava ja ketterä liikkuja (aivan toista kuin rva). Hän ei pelkää heittää kärrynpyöriä tai vääntäytyä silta-asentoon. Onpas vetreyttävää!
Koska mukana olivat myös sisareni perheeseen kuuluva kohta kolmasluokkalainen tyttö, Naakka sekä me muutkin, alkoivat kaikki tasapainoilla ja temppuilla, kukin kykyjensä ja suuntauksensa mukaan. Puolisokin intoutui harjoittelemaan kärrynpyörää, rva ei.
Mitä rva sitten teki? No, erilaisia tasapainoharjoituksia, jotka perustuvat ryhtiin, syviin vatsalihaksiin ja yhdellä jalalla seisomiseen. Rva myös pelasi sulkapalloa 8-vuotiaan pelikaverinsa kanssa, pelikaveri taisi voittaa...
Naakalla oli vierailulla älyttömän hauskaa. Hän teki mukana vähän kaikkea ja oli innoissaan, kun sai huomiota. Myös pihanurmikolla juoksenteleminen oli hänelle mieleen, ja pyörällä ajaminen. Polkimet eivät vielä kuulu ajamiseen, toisaalta Naakka ylettää niihin vain juuri ja juuri. Pyörässä on kahva, josta aikuinen voi työntää, Naakka ohjaa itse.
Tähän päivään liittyy taas paljon tekemistä, olemme nimittäin jälleen suuntaamassa lyhyelle matkalle. Nyt päivällä rva lähtee kuitenkin vähän tuulettumaan kaupungille lounastapaamisen merkeissä. Tapaan erään mukavan ihmisen, johon tutustuin Ortonin-jaksoillani. Meillä on varmasti paljon puhutavaa.
Rva:n pitäisikin taas kirjoittaa jonkinlainen vaihepäivitys tilanteestaan. Moni asia whiplashin suhteen on mennyt hiljalleen eteenpäin, mutta myös ongelmat ja ei niin kivasti olevat jutut olisi kiva listata allekkain. Täytyykin puuhastella sellainen kirjoitus lähiaikoina.
Niin, ja nukkuminen on taas mennyt huonoksi. Talven pimeydessä ja viileydessä se on helpompaa, myös arkirutiini ja aikaiset herätykset auttavat. Silti, lomaakin olisi joskus kiva pitää - siitä täytyy näköjään maksaa unettomuudella. Katsotaan, mitä keksin!
Naakan ukki oli täällä hoitamassa Nasuja. Normaalitilanteessa marsut eivät tarvitse hoitoa, jos olemme poissa yhden yön - silloin aamujutut lähtöpäivänä ja iltajutut tulopäivänä riittävät. Nyt Nasulla on kuitenkin antibioottikuuri päällä jalkansa takia, joten ukki kävi täällä lääkitsemässä kahteenkin otteeseen.
Nasun jalkavaiva on osoittautunut kinkkiseksi, tulehdus ei meinaa kunnolla helpottaa. Tilanne on hieman parantunut ja Nasu kävelee jo paremmin jalkansa kanssa, mutta täysin jalka ei ole parantunut, ja nyt on meneillään jo kolmas viikko.
Aloitin loppuviikosta Nasun tukiruokinnan pelleteistä ja kuumasta vedestä haudutetulla puurolla. Sitä tungetaan Nasun suuhun tietyllä tekniikalla, ja hyvin maistuu! Nasu ei ole sairaudestaan huolimatta ollut vaisu tai huono syömään, pikemminkin päinvastoin. Täytyy toivoa, että lääke ja muu hoito tehoaisivat.
Tässä on Nasu "nuoruutensa päivinä" vuonna 2011...ei hän ole tästä kovin erilaiseksi muuttunut :)
Eilen saimme muistutuksen liikunnan tärkeydestä aikuiselle ulkoilutuokion muodossa. Sisareni on erittäin taitava ja ketterä liikkuja (aivan toista kuin rva). Hän ei pelkää heittää kärrynpyöriä tai vääntäytyä silta-asentoon. Onpas vetreyttävää!
Koska mukana olivat myös sisareni perheeseen kuuluva kohta kolmasluokkalainen tyttö, Naakka sekä me muutkin, alkoivat kaikki tasapainoilla ja temppuilla, kukin kykyjensä ja suuntauksensa mukaan. Puolisokin intoutui harjoittelemaan kärrynpyörää, rva ei.
Mitä rva sitten teki? No, erilaisia tasapainoharjoituksia, jotka perustuvat ryhtiin, syviin vatsalihaksiin ja yhdellä jalalla seisomiseen. Rva myös pelasi sulkapalloa 8-vuotiaan pelikaverinsa kanssa, pelikaveri taisi voittaa...
Naakalla oli vierailulla älyttömän hauskaa. Hän teki mukana vähän kaikkea ja oli innoissaan, kun sai huomiota. Myös pihanurmikolla juoksenteleminen oli hänelle mieleen, ja pyörällä ajaminen. Polkimet eivät vielä kuulu ajamiseen, toisaalta Naakka ylettää niihin vain juuri ja juuri. Pyörässä on kahva, josta aikuinen voi työntää, Naakka ohjaa itse.
Tähän päivään liittyy taas paljon tekemistä, olemme nimittäin jälleen suuntaamassa lyhyelle matkalle. Nyt päivällä rva lähtee kuitenkin vähän tuulettumaan kaupungille lounastapaamisen merkeissä. Tapaan erään mukavan ihmisen, johon tutustuin Ortonin-jaksoillani. Meillä on varmasti paljon puhutavaa.
Rva:n pitäisikin taas kirjoittaa jonkinlainen vaihepäivitys tilanteestaan. Moni asia whiplashin suhteen on mennyt hiljalleen eteenpäin, mutta myös ongelmat ja ei niin kivasti olevat jutut olisi kiva listata allekkain. Täytyykin puuhastella sellainen kirjoitus lähiaikoina.
Niin, ja nukkuminen on taas mennyt huonoksi. Talven pimeydessä ja viileydessä se on helpompaa, myös arkirutiini ja aikaiset herätykset auttavat. Silti, lomaakin olisi joskus kiva pitää - siitä täytyy näköjään maksaa unettomuudella. Katsotaan, mitä keksin!
Terveisiä vaan, olen kyllä koko ajan lueskellut blogiasi, mutta kommentointi on jäänyt. Kirjoitahan tuo päivitys whiplashista ja muutenkin nykytilanteestasi... Luen mielenkiinnolla!
VastaaPoistaOrtonista pitää muuten mainita, että oon viime aikoina kuullut siitä paljon hyvää. Jos nämä meneillään olevat tutkimukset omalla keskussairaalalla jäisivät junnaamaan enkä saisi mitään selvyyttä olemassa olevaan tilanteeseen, täytyy itsekin hakeutua sinne Ortoniin sidekudossairauksiin erikoistuneelle polille.