Meillä ja Alaskassa
Rva on lueskellut nyt kesällä monenlaisia mielenkiintoisia kirjoja. Lukeminen on aina ollut rva:lle tärkeää, ja sama näyttää periytyneen myös Naakalle, joka kuuntelisi lukemista vaikka koko ajan, vaikka muuten on varsin vilkas, suorastaan villi lapsi.
Eräs kiva löytö on ollut Eowyn Iveyn Lumilapsi-pokkari, jonka rva löysi pokkarikaupasta, kun oli lähdössä Tampereen-matkalle viime viikolla. Kirja on vielä kesken, sillä rva ei ole lukuinnostaan huolimatta kovin nopea lukija.
Kirja sijoittuu 1920-luvun Alaskaan ja kertoo erään uudisviljelijäpariskunnan ja heidän elämäänsä ajautuneen tyttölapsen tarinan. Ihan tyypillisestä historiallisesta kertomuksesta ei ole kyse, tarinaan sekoittuu satua ja mystiikkaa.
Tässä on kirjan kansi (siis vino kuva kannesta), mikäli joku innostuu:
Rva kävi toissapäivänä salilla pitkästä aikaa. Täytyy sanoa, ettei treenikerta mennyt ihan nappiin. Rva:lle tuli huono olo jo ensimmäisessä laitteessa, jossa olisi pitänyt tehdä selkälihaksia. Joko niska ei tykännyt tai sitten verenpaine laski - tuli joka tapauksessa huono olo.
Rva:lla on aika paljon haasteita erinäisten liikkeiden kanssa. Yrittäessään tarpoa vaivojen kanssa eteenpäin rva on muuttunut ymmärtäväisemmäksi itseään kohtaan. Paraneminen (tai toipuminen) on oikeasti vaikeaa, esimerkiksi rintarangan liikkuvuus ei vain tunnu lisääntyvän.
Moni sanoo, että kyllä se siitä, kun tarpeeksi pitkään tekee. Ei näytä tulevan valmista...terveisin vuosikaudet liikkuvuuden parantamista yrittänyt yksilö ;)
Tällä hetkellä lapojen seutu on niin jumissa, että liikuttelu on melkein mahdotonta. Pläjähdin tunti sitten piikkimatolle, jonka vaikutus oli onneksi edes jonkin verran suotuisa. Hierojalle pääsen ensi maanantaina.
Takkuista on, ei voi muuta sanoa.
Niskaset ovat viime ajat pysyneet paikoillaan matkustamatta sen kummemmin. Tähän on toistaiseksi päädytty erinäisistä perhesyistä - oikeastaan jokainen Niskanen tarvitsee tällä hetkellä aiempaa rauhallisempaa ja vähäeleisempää elämää (okei, Naakka kyllä kaipaa aktiviteetteja).
Nasun oikea takajalka ei ihan kunnolla ota parantuakseen. Tilanne ei ole kuolemanvakava, mutta kaksi eri antibioottia eivät ole juurikaan tehonneet tulehdukseen. Toisaalta, Nasun suussa vuosikaudet ollut pieni tulehdus näyttää nyt helpottaneen, eli on antibiooteista jotakin hyötyä ollut!
Huomenna rva käy yrittämässä uudestaan treenaamista, mikäli aikaa löytyy. Aamupäivällä rva tekee vähän töitä, ja jossakin välissä pitäisi tehdä Prisman-reissu. Onneksi tätä kaikkea ennen on yö, jolloin saa levätä!
Eräs kiva löytö on ollut Eowyn Iveyn Lumilapsi-pokkari, jonka rva löysi pokkarikaupasta, kun oli lähdössä Tampereen-matkalle viime viikolla. Kirja on vielä kesken, sillä rva ei ole lukuinnostaan huolimatta kovin nopea lukija.
Kirja sijoittuu 1920-luvun Alaskaan ja kertoo erään uudisviljelijäpariskunnan ja heidän elämäänsä ajautuneen tyttölapsen tarinan. Ihan tyypillisestä historiallisesta kertomuksesta ei ole kyse, tarinaan sekoittuu satua ja mystiikkaa.
Tässä on kirjan kansi (siis vino kuva kannesta), mikäli joku innostuu:
Rva kävi toissapäivänä salilla pitkästä aikaa. Täytyy sanoa, ettei treenikerta mennyt ihan nappiin. Rva:lle tuli huono olo jo ensimmäisessä laitteessa, jossa olisi pitänyt tehdä selkälihaksia. Joko niska ei tykännyt tai sitten verenpaine laski - tuli joka tapauksessa huono olo.
Rva:lla on aika paljon haasteita erinäisten liikkeiden kanssa. Yrittäessään tarpoa vaivojen kanssa eteenpäin rva on muuttunut ymmärtäväisemmäksi itseään kohtaan. Paraneminen (tai toipuminen) on oikeasti vaikeaa, esimerkiksi rintarangan liikkuvuus ei vain tunnu lisääntyvän.
Moni sanoo, että kyllä se siitä, kun tarpeeksi pitkään tekee. Ei näytä tulevan valmista...terveisin vuosikaudet liikkuvuuden parantamista yrittänyt yksilö ;)
Tällä hetkellä lapojen seutu on niin jumissa, että liikuttelu on melkein mahdotonta. Pläjähdin tunti sitten piikkimatolle, jonka vaikutus oli onneksi edes jonkin verran suotuisa. Hierojalle pääsen ensi maanantaina.
Takkuista on, ei voi muuta sanoa.
Niskaset ovat viime ajat pysyneet paikoillaan matkustamatta sen kummemmin. Tähän on toistaiseksi päädytty erinäisistä perhesyistä - oikeastaan jokainen Niskanen tarvitsee tällä hetkellä aiempaa rauhallisempaa ja vähäeleisempää elämää (okei, Naakka kyllä kaipaa aktiviteetteja).
Nasun oikea takajalka ei ihan kunnolla ota parantuakseen. Tilanne ei ole kuolemanvakava, mutta kaksi eri antibioottia eivät ole juurikaan tehonneet tulehdukseen. Toisaalta, Nasun suussa vuosikaudet ollut pieni tulehdus näyttää nyt helpottaneen, eli on antibiooteista jotakin hyötyä ollut!
Huomenna rva käy yrittämässä uudestaan treenaamista, mikäli aikaa löytyy. Aamupäivällä rva tekee vähän töitä, ja jossakin välissä pitäisi tehdä Prisman-reissu. Onneksi tätä kaikkea ennen on yö, jolloin saa levätä!
Satuitko kiinnittämään huomiota kirjan kääntäjään? :)
VastaaPoista