Kesäinen tilannepäivitys
Eilen illalla, kun oli aikaa ja mahdollisuus, tein rintarankaa avaavia liikkeitä oikein kunnolla. Joku kohta avautuikin, mutta aamulla selkä oli yhtä jumittunut kuin ennenkin ja sen lisäksi kipeä. Tein ohjeiden mukaan ja hallitusti.
Kehoni nykytilanteeseen kuuluu jatkuvia haasteita. Kuuluu myös hyvää. Rasittavin vaivoista on tällä hetkellä jumittunut rintaranka sekä niskan oikean puolen kivut - kuten monena vuonna tätä aiemmin. Olkapäät ovat jatkuvasti kipeinä myös, tarkemmin sanottuna olkapäiden etuosat.
Kokonaisvaltaisesti ajatellen huimaus on mennyt lievempään suuntaan, mutta iskee varsinkin, jos joudun seisomaan paikallani pidemmän aikaa tilanteessa, jossa on paljon liikkuvia objekteja, esim. ihmisiä tai liikaa värejä ja muotoja, kuten kaupan hyllyt.
Rintarankaa avaavien liikkeiden kanssa en aio luovuttaa, sillä ne tekevät hyvää koko yläselän ja hartioiden verenkierrolle. Naakan hereillä ollessa ne eivät onnistu, hän haluaa kiivetä selkääni, roikkua käsistäni tai tulla seisomaan jalkaterieni päälle.
Hieronnassa käyn nykyisin parin viikon välein, joko Ortonin fyssarilla tai tuntemallani hierojalla. Nämä käsittelyt ovat oikeastaan välttämättömiä, sillä ne avaavat ja rentouttavat äksyimmin jumittuvia lihaksia.
Työasiat ovat viime vuoden aikana kohentuneet onnistuneiden työkokeiluiden, pidentyvien työaikojen ja freelancer-töiden muodossa. Edelleen minulla on usein tunne, että pystyn liian vähään, mutta se taitaa johtua enemmänkin siitä, että vertaan itseäni terveisiin.
Työn vastapainoksi kehoni ja mieleni tarvitsee paljon lepoa. Lepoaikaa on nykyisessä elämäntilanteessamme hankala järjestää, enkä iltaisin Naakan mentyä nukkumaan jaksa useinkaan meditoida, maata piikkimatolla tai venytellä. En vain jaksa.
Olen edistynyt salitreenissäni jonkin verran ja käynyt treenaamassa 2 - 3 kertaa viikossa, paitsi nyt perheen yhteisenä loma-aikana. Personal trainer on tuonut paljon uutta näkökulmaa harjoitteluun, ja olen pyrkinyt pureutumaan kaikkein ärsyttävimpiinkin liikkeisiin.
Salilla tulee välillä ongelmia huimauksen muodossa. On päiviä, jolloin niska ei jaksa yhtään liikkeitä, joissa ylävartalo liikkuu. Välillä olen joutunut lopettamaan liikkeen kesken, joskus jopa koko treenin, mikä ei ole kovin kivaa.
Tulevaisuudessa tavoitteena on tasainen edistyminen niillä alueilla, joita olen nytkin harjoittanut. Eräs suuri haaste on rentoutuminen. Siihen auttaisi tuo meditaatio, joka nyt jää aivan liian vähiin. Olen pyrkinyt olemaan tyytyväinen itseeni, välillä siinä onnistuenkin.
Fysiatrille en varmaankaan ole menossa lähitulevaisuudessa, keväinen käyntini päivitti mukavasti nykytilanteen, enkä koe tarvitsevani konsultaatiota, ellei vastaan tule jotakin uutta, akuuttia tilannetta. Fysioterapia jatkuu syksyllä entisellään.
Työtilanteeni jatkuu uudella osapäiväisellä työkokeilulla elokuussa, jolloin puolisokin palaa töihin ja Naakka menee takaisin päivähoitoon. Kuulimme muuten eilen, että Naakan ryhmään on uusien lasten joukossa tulossa eräs mukava leikikenttätuttumme!
Kävimme lähisuvun kera tällä viikossa Naantalissa moikkaamassa muumeja. Tässä tapaamme Naakan kanssa noidan...
Kehoni nykytilanteeseen kuuluu jatkuvia haasteita. Kuuluu myös hyvää. Rasittavin vaivoista on tällä hetkellä jumittunut rintaranka sekä niskan oikean puolen kivut - kuten monena vuonna tätä aiemmin. Olkapäät ovat jatkuvasti kipeinä myös, tarkemmin sanottuna olkapäiden etuosat.
Kokonaisvaltaisesti ajatellen huimaus on mennyt lievempään suuntaan, mutta iskee varsinkin, jos joudun seisomaan paikallani pidemmän aikaa tilanteessa, jossa on paljon liikkuvia objekteja, esim. ihmisiä tai liikaa värejä ja muotoja, kuten kaupan hyllyt.
Rintarankaa avaavien liikkeiden kanssa en aio luovuttaa, sillä ne tekevät hyvää koko yläselän ja hartioiden verenkierrolle. Naakan hereillä ollessa ne eivät onnistu, hän haluaa kiivetä selkääni, roikkua käsistäni tai tulla seisomaan jalkaterieni päälle.
Hieronnassa käyn nykyisin parin viikon välein, joko Ortonin fyssarilla tai tuntemallani hierojalla. Nämä käsittelyt ovat oikeastaan välttämättömiä, sillä ne avaavat ja rentouttavat äksyimmin jumittuvia lihaksia.
Työasiat ovat viime vuoden aikana kohentuneet onnistuneiden työkokeiluiden, pidentyvien työaikojen ja freelancer-töiden muodossa. Edelleen minulla on usein tunne, että pystyn liian vähään, mutta se taitaa johtua enemmänkin siitä, että vertaan itseäni terveisiin.
Työn vastapainoksi kehoni ja mieleni tarvitsee paljon lepoa. Lepoaikaa on nykyisessä elämäntilanteessamme hankala järjestää, enkä iltaisin Naakan mentyä nukkumaan jaksa useinkaan meditoida, maata piikkimatolla tai venytellä. En vain jaksa.
Olen edistynyt salitreenissäni jonkin verran ja käynyt treenaamassa 2 - 3 kertaa viikossa, paitsi nyt perheen yhteisenä loma-aikana. Personal trainer on tuonut paljon uutta näkökulmaa harjoitteluun, ja olen pyrkinyt pureutumaan kaikkein ärsyttävimpiinkin liikkeisiin.
Salilla tulee välillä ongelmia huimauksen muodossa. On päiviä, jolloin niska ei jaksa yhtään liikkeitä, joissa ylävartalo liikkuu. Välillä olen joutunut lopettamaan liikkeen kesken, joskus jopa koko treenin, mikä ei ole kovin kivaa.
Tulevaisuudessa tavoitteena on tasainen edistyminen niillä alueilla, joita olen nytkin harjoittanut. Eräs suuri haaste on rentoutuminen. Siihen auttaisi tuo meditaatio, joka nyt jää aivan liian vähiin. Olen pyrkinyt olemaan tyytyväinen itseeni, välillä siinä onnistuenkin.
Fysiatrille en varmaankaan ole menossa lähitulevaisuudessa, keväinen käyntini päivitti mukavasti nykytilanteen, enkä koe tarvitsevani konsultaatiota, ellei vastaan tule jotakin uutta, akuuttia tilannetta. Fysioterapia jatkuu syksyllä entisellään.
Työtilanteeni jatkuu uudella osapäiväisellä työkokeilulla elokuussa, jolloin puolisokin palaa töihin ja Naakka menee takaisin päivähoitoon. Kuulimme muuten eilen, että Naakan ryhmään on uusien lasten joukossa tulossa eräs mukava leikikenttätuttumme!
Kävimme lähisuvun kera tällä viikossa Naantalissa moikkaamassa muumeja. Tässä tapaamme Naakan kanssa noidan...
En tiedä sun iltarutiineista, mutta koita joskus mennä nukkumaan piikkimaton päälle. Siinä 20 minuuttia ihan lepäillen tai kirjan kanssa rentouttaa mukavasti ja saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tuosta kerkesi tulla jo jonkinmoinen rutiini itselle. :) Ja voin kertoa, että joskus siihen nukahtaa, mutta herää kyllä, kun piikit on syöpyneet selkään. :D
VastaaPoistaLentis, mitenkähän sen piikkimaton voisi saada aseteltua nätisti? Mulla on sen verran notkoselkä, että piikkimaton kanssa täytyy muutenkin nostaa jalat aina johonkin ylös... Kiitos ideasta, voisin kokeilla, jos saisin sängyssä hyvän asennon, ja kirja on toki aina plussaa :D
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista