Olotiloja ja kevättä
Rva:lla on viime aikoina alkanut olla vähän tukala olo. Syynä on jo ihan näyttävä vatsavarustus, joka roikkuu tuossa edessä ja peittää näkyvyyden tiettyihin suuntiin, kuten varpaankärkiini...
Raskaus on toki monen mielestä ihanaa aikaa, itse en kyllä olisi ihan varma, millaisena tätä aikaa pidän. Puoliväli on ylitetty, mutta oksennan edelleen. Maha alkaa olla tiellä ja painaa, ja tilanne ei tästä ainakaan helpotu.
No, ei se helpotu sen jälkeenkään. Sitten valvotaan ja ollaan väsyneitä... Ei vaan, hyviä puoliakin toki on! Pieni tulokas on alkanut olla liikkuvainen, ja on hauska havaita, milloin hän lepää ja milloin taas ei. Potkut osuvat jo aika isolle alueelle. Ei ihme, sillä hänen pitäisi jo olla sellainen 20-senttinen jötkäle!
Tukkani on ilmeisesti raskauden seurauksena ihan uskomattoman hyvävointisen ja kiiltävän näköinen. Tätä en muista Naakan odotuksesta, mutta ihmettelen, kuinka tilanne voi olla tämä, kun kampaaja oli hiusteni kanssa tekemisissä melkein puoli vuotta sitten (nyt pitäisi kyllä taas mennä).
Kevät ja kaunis sää saivat jopa rva:n pienelle kävelylenkille maanantaina. Tuntuu muuten, että astmaattisuuteni helpotti heti, kun lämpötila nousi. Lenkkeilin vanhalla kotiseudullani joki- ja peltomaisemassa.
En kuitenkaan ole bongannut yhtään leskenlehteä, vaikka niitä on kuulemma jo nähtävissä vaikka missä. Jos on keväistä, niin on vielä varjopaikoissa paljon luntakin. Minun kannaltani helpottavaa on, kun jää sulaa. Ei tarvitse pelätä liukastumista niin paljon.
Niin, pääsiäisenä oltiin reissussa. Ensi viikonloppunakin ollaan. Ehkä sen jälkeen vietämme taas viikonloppua kotioloissa. Huomaan, että vaikka tykkään istua autossa, ei kroppani oikein edelleenkään tykkää siitä.
Huomenna on onneksi hieronta. Olen kuluneella viikolla käyttänyt ahkerasti joogapalikoita nikamalukkojen helpottamiseen, mutta hieronta avaa selkää aina paremmin. Luulen kyllä, että joudun nyt siirtymään vatsamakuulta kyljelleen...tai ehkä vasta ensi kerralla.
Huomenna on myös viimeinen työpäiväni työpaikalla. En ole oikein ehtinyt ajatella, miltä se tuntuu. Olen tykännyt tehdä töitä siellä todella paljon, oppinut valtavasti ja ymmärtääkseni ollut myös hyödyksi. Nyt on kuitenkin uusien kujeiden aika, ja onneksi free-juttuja riittää varmaan kesäkuulle asti.
Elämä ei ole hassumpaa - sanoi rva kun nukkui kerrankin yönsä hyvin!
Raskaus on toki monen mielestä ihanaa aikaa, itse en kyllä olisi ihan varma, millaisena tätä aikaa pidän. Puoliväli on ylitetty, mutta oksennan edelleen. Maha alkaa olla tiellä ja painaa, ja tilanne ei tästä ainakaan helpotu.
No, ei se helpotu sen jälkeenkään. Sitten valvotaan ja ollaan väsyneitä... Ei vaan, hyviä puoliakin toki on! Pieni tulokas on alkanut olla liikkuvainen, ja on hauska havaita, milloin hän lepää ja milloin taas ei. Potkut osuvat jo aika isolle alueelle. Ei ihme, sillä hänen pitäisi jo olla sellainen 20-senttinen jötkäle!
Tukkani on ilmeisesti raskauden seurauksena ihan uskomattoman hyvävointisen ja kiiltävän näköinen. Tätä en muista Naakan odotuksesta, mutta ihmettelen, kuinka tilanne voi olla tämä, kun kampaaja oli hiusteni kanssa tekemisissä melkein puoli vuotta sitten (nyt pitäisi kyllä taas mennä).
Kevät ja kaunis sää saivat jopa rva:n pienelle kävelylenkille maanantaina. Tuntuu muuten, että astmaattisuuteni helpotti heti, kun lämpötila nousi. Lenkkeilin vanhalla kotiseudullani joki- ja peltomaisemassa.
En kuitenkaan ole bongannut yhtään leskenlehteä, vaikka niitä on kuulemma jo nähtävissä vaikka missä. Jos on keväistä, niin on vielä varjopaikoissa paljon luntakin. Minun kannaltani helpottavaa on, kun jää sulaa. Ei tarvitse pelätä liukastumista niin paljon.
Niin, pääsiäisenä oltiin reissussa. Ensi viikonloppunakin ollaan. Ehkä sen jälkeen vietämme taas viikonloppua kotioloissa. Huomaan, että vaikka tykkään istua autossa, ei kroppani oikein edelleenkään tykkää siitä.
Huomenna on onneksi hieronta. Olen kuluneella viikolla käyttänyt ahkerasti joogapalikoita nikamalukkojen helpottamiseen, mutta hieronta avaa selkää aina paremmin. Luulen kyllä, että joudun nyt siirtymään vatsamakuulta kyljelleen...tai ehkä vasta ensi kerralla.
Huomenna on myös viimeinen työpäiväni työpaikalla. En ole oikein ehtinyt ajatella, miltä se tuntuu. Olen tykännyt tehdä töitä siellä todella paljon, oppinut valtavasti ja ymmärtääkseni ollut myös hyödyksi. Nyt on kuitenkin uusien kujeiden aika, ja onneksi free-juttuja riittää varmaan kesäkuulle asti.
Elämä ei ole hassumpaa - sanoi rva kun nukkui kerrankin yönsä hyvin!
Kommentit
Lähetä kommentti