Jo koettua, lasten (henkiset) ruokarajoitteet

Jo koettua - sarjan kirjoituksia on varsin hauska kirjoittaa :) Huomaan, että monista asioista on Naakan ja Touhin kanssa on jo menty eteenpäin. Pikkulapsihulinassa olo tuntui ainakin minusta varsin pitkälliseltä tarpomiselta, nyt tuntuu monella tapaa sujuvammalta.

Taisin ennen lapsen syntymää lukea innoissani kirjan "Kuinka kasvattaa Bebe", jonka pohjalta päätin, että lapseni ovat kaikkiruokaisia suurin piirtein synnytysosastolta saakka. Itse kirjaa en moiti - olen lukenut sen sittemmin myös uudestaan. Päätöksessäni en ole sen sijaan pysynyt ;) 

Kaksivuotias Naakka lopetti syömisen lähes kokonaan lukuun ottamatta kaupan pinaattilettuja ja banaaneja. Kaikki muu aiheutti joko raivarin, ruokalautasen kaatamisen tai muuta älytöntä. Suhtauduin lopulta ruokahetkiimme väsymyksellä ja inholla, jotka toki yritin peittää.

Kokeilin pieniä paloja, rupattelua, pakottamista ja ei-pakottamista. Ruokaohjelmissa neuvottiin, että pitää olla yhteinen, harmoninen ruokahetki - se vain villitsi keittiötyranniamme. Aamu- ja iltapuuro alkoivat sujua, kun tein teoista kamalimman, annoin lapsen katsoa Pikku kakkosta samalla. 

Mitä tein niinä vuosina? No, latasin lopulta täyden arsenaalin sekä banaaneja että pinaattilettuja. Ihme kyllä, lapsi kasvoi niillä omalla käyrällään ja omista aterioistani alkoi tulla vähemmän latautuneita. Pikku kakkosen soundit soivat päässä keskellä yötäkin.

Touhi oli hieman isosiskoaan helpompi tapaus. Hänelle maistui aamu- ja iltapuuro (joo, sen ohjelman kanssa) ja vähän paremmin myös muu ruoka. Pienestä saakka Touhilla on ollut selkeitä inhokkeja kuten riisi ja spagetti/nuudelit. Luultavasti hän ei pidä niiden koostumuksesta.

Touhi tottui pakostakin samaan ohjelmaputkeen Naakan kanssa, ja Pikku Kakkonen raikui vuodesta toiseen ruokahetkissämme. Touhi oppi sisartaan nopeammin myös ruokailuvälineiden käytön. Hän katsoi tarkkaan, mitä isosisko teki, ja teki perässä. Pikkuveljeyden etuja....

Miten kävi Naakan ruokarajoitteille? Hitaasti, vuosien mittaan, Naakan ruokavalio alkoi monipuolistua. Tuli lisää hedelmiä ja vihanneksia, ja lihaa myös. Hän ilmoitti yksi kerrallaan, minkälaisia asioita hän haluaa alkaa syödä.

Nykyiselläänkin molemmat lapset ovat (luultavasti normaalilla tavalla) rajoittuneita. Meillä ei edelleenkään saa sotkea vihanneksia muuhun ruokaan, mutta raakana lapset syövät monenlaisia vihanneksia ja hedelmiä. 

Olen tottunut tekemään "perusruokaa" ja pilkkomaan vihanneksia lisäksi. Luulen, että 4- ja 7-vuotiaidemme maku kehittyy hiljalleen edelleen, ja voin tehdä yhä monipuolisempaa ruokaa. Nykyään molemmat syövät näissä "spekseissä" isoja annoksia ja hyvän aamu- ja iltapalan. 

Ohjelmien katsominen ruokailun kera jäi pois ohjelmistosta pari vuotta sitten. Jompikumpi lapsi pyytää satunnaisesti, saisiko ruudun keittiön pöydälle, ja vastaan aina joskus myöntävästi. Yleensä syömme toistemme seurasta nauttien. 

Olen huomannut, että hyvä tapa lasten pöytäkasvatukselle on olla tietyllä tavalla rento ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaksivuotiaana ei välttämättä kannata ottaa tiukkaa linjaa, jonka täytyy toimia heti. Tsemppiä kaikille, joiden taapero- ja leikki-ikäisten ruokailu tuottaa haasteita <3

PS. Varsinkin Touhi tykkää leipoa. Hän on aina mukana, jos aletaan valmistaa taikinaa.

PPS. Naakka ottaa oma-aloitteisesti aamupalat ja sen sellaiset itse, Touhia vielä autetaan vähän.

PPPS. Osan ruokailuista hoitavat koulu ja päiväkoti, jotka myös osallistuvat uusiin makuihin tutustuttamisessa :) 


Kommentit

  1. Meilläkin esikoinen söi kolmevuotiaaksi saakka lähinnä Piltin purkkilasagnea :D Ja myöhemmässä vaiheessa ruoka-aineet eivät saaneet lautasella koskettaa toisiaan tai maailma kaatui. Joku makuaistin yliherkkyys ilmeisesti. Edelleen lapsi on nirso, eika esim. syö kovia kotimaisia juustoja lainkaan tai porkkanaa muuten kuin leivonnaisissa. Ja nuorimmalla on myös näitä juttuja, että ruuan koostumus tuntuu suussa pahalta eikä sitä voi siksi syödä, mikä on mm. poistanut meiltä kaikki ruskeat kastikkeet pois ruokalistoilta. Keskimmäinen syö käytännössä kaikkea ja hänellä on jopa sellaisia suosikkeja kuten silli, joita ei kukaan muu perheessä tykkää syödä. Niin ne vaan on omalaatuisia lapset vaikka saman ruokapöydän edessä ovat kasvaneet.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys