Kalanpoikasia ja pientä koulukiukkua

Meillä oli viime lauantaina (apua, melkein viikko sitten) Touhin kanssa hauskaa, kun kokeilimme paperin marmorointia. Muistan kuulleeni menetelmästä joskus alakoulukäisenä, mutta en ollut kokeillut sitä aiemmin. 

Homma osoittautui todella helpoksi: me kasvoimme vesiväripaperia veteen, jossa oli ruokaöljyä ja kolmea eri elintarvikeväriä. Paperia kääntämällä ja väriä lisäämällä saimme aikaan hienoja kuvioita. 

Kun teimme marmorointikokeilun, Naakka oli toisaalla ja me Touhin kanssa kaksin kotona. Touhi ei ensin oikein älynnyt juttua, ja sain huhuilla häntä kokeilemaan. Kun hän näki värit vesi-ja öljyseoksessa sekä sinne upetettavan paperin, hän innostui. Luulenpa, että kokeilen paperin marmorointia myös Naakan kanssa, ja ehkä Touhikin haluaa tehdä saman uusiksi. 

Ilokseni akvaariossa on ollut perheenlisäystä. Meillä on pitkästä aikaa miljoonakalan poikasia - kokonaista 13 kappaletta. Ne eivät ollenkaan piilottele, vaan on kuin akvaariossani olisi oikea parvi minikaloja. 

Putsasin juuri eilen akvaarion. Kesken homman puhelimeni soi, ja puhelun jälkeen, tehtyäni homman loppuun (osittainen vedenvaihto ja kasvien huonojen osien poisto) en muistanutkaan laittaa veteen kovetusainetta. Laitoin kovetusaineen tänä aamuna - tämä on tärkeää jo ihan siksikin, että meillä on pieniä kalanpoikasia, jotka tarvitsevat normaaliin kehitykseensä kalkkipitoisempaa vettä, kuin täällä Helsingissä on.

Akvaarioon ei oikeastaan ole suunnitteilla mitään kummallisempaa lähiaikoina. Ehkä joku uusi kasvi olisi kiva, mutta katsotaan nyt. 

Naakalla oli tällä viikolla yksi kiukkupäivä koulussa tällä viikolla. Hän meni pöydän alle mököttämään eikä suostunut tehdä yhtään matikan tehtävää. Koulupäivän jälkeinen loppupäiväkin meni mököttämisessä/raivarin vallassa, mutta seuraava päivä oli taas ihan hyvä.

Naakan luonne ei ole ollut koskaan ihan "peace of cake". Minusta meillä on läpi koko hänen ikänsä ollut jokin draama menossa, ja siinä missä veljensä kiukkuaa aikansa ja leppyy sitten, Naakalla saattaa mennä koko päivä tai sitten voi olla yksi tosi huono ja pari semi-huonoa päivää...ja sitten taas iloa ja valoa pari viikkoa.

Minusta jokainen lapsi saa olla oma persoonansa, ja hyvähän se on kiukuta, mikäli on sillä tuulella. Koulussa pitää kumminkin tehdä, mitä ope sanoo ja läksytkin pitää tehdä...vaikka sitten, kun se kiukku vähän hellittää, muuten kirja lentää suorastaan mallikkaan pitkiä matkoja ainakin ekaan vastaantulevaan seinään asti.

Joka tapauksessa, huojennuksekseni loppuviikko koulussa sujui hyvin, ja kohta täällä etelässä alkavat hiihtolomat. Meillä tehdään tänä vuonna koronaturvallisia juttuja, kerron niistä lisää myöhemmin :) 

PS. Ei me varmaan koko ajan jakseta tehdä jotakin - jos vaikka välillä ihan relataan.

PPS. Löysin vihdoinkin silakkafileitä tarjouksessa - taidan tänään paistaa ne.

PPPS. Lukemani Risto Isomäen "Vedenpaisumuksen lapset" on sitten koukuttava kirja - onneksi sitä on vielä jäljellä.