Seksuaalitietoisuuteni ysäripohja

Kuulun itse sukupolveen, jonka koulussa saamaan seksuaalikasvatukseen kuului se puhdas biologia - miten lisääntymiselimistö toimii. Varsinainen seksuaalikasvatus (yläasteella) taas...no, tyttö ei saa tulla raskaaksi ja tyttö/poika ei saa saada sukupuolitautia - siinä kaikki.

Kävin yläastetta 1994 - 1997. Meillä ei puhuttu ollenkaan esimerkiksi seksuaalisuuden lajeista. Minulle ei yläasteen aikana selvinnyt, että homous on muutakin kuin haukkumasana. 

Nykyajan mittakaavassa olin siis todella valistumaton...biologiani kehittyi toki, ja ajatukseni vaeltelivat teiniaikana siellä täällä. Jotkut olivat ainakin puheiden mukaan jo tehneet "sitä", ja kauhistus oli, että jollekin 9-luokalaiselle oli tehty abortti.

Mistä sitten sain tietoa? Netti ei ollut vielä juuri minkäänlainen tiedonlähde. Nuorille naisille suunnatut lehdet Sinäminä ja varsinkin Regina antoivat jo vähän enemmän tietoa. Kavereiden kanssa puhuttiin seksistä ja seksuaalisuudesta tältä pohjalta.

Lukioaikana ystäväni valisti minua, että homoseksuaalisuus on ihan ok. Taisin ajatella, että ok, minäkin ajattelen sitten niin...ja samaten ajattelen edelleenkin. Olen aikuisikänäni kypsynyt ajattelemaan seksuaalisuuden enemmänkin jatkumona, en niin, että ihminen pitäisi lokeroida jollekin pysyvälle paikalle.

Millainen koti minulla oikein oli, saattaisi joku minua 15-20 vuotta nuorempi ajatella. Luulen, että ihan tavallinen 1990-luvun koti - seksuaalisuutta ei vastustettu, mutta siitä ei puhuttu ollenkaan. Kuulun varmaankin tämän osalta viimeiseen tämänkaltaiseen sukupolveen samaten kuin viimeiseen ei-diginatiiviin sukupolveen.

Paikkakunnallani vaikutti myös eräs uskonnollinen liike, jonka nuortentapahtumissa pyörin jonkin verran. Siellä tuli tutuksi "Tosi rakkaus odottaa" - kampanja. Olin tuolloin hyvin kaukana seksikokeiluista, mutta päädyin intuition voimasta olemaan osallistumatta. 

Tämä aikanaan kerätty seksuaalitietoisuus on se pohja, jolla siirrän tarvittaessa tietoa 2010-luvulla syntyneille lapsilleni :D Näin muunsukupuolisuuden ja panseksuaalisuuden aikana tarvitsen arvatenkin enemmän tietoa asioista.

Kuitenkin, minä haluan olla tietoisempi. Samalla se osa itsessäni, joka on nuoruuteni tietopohjan takia jäänyt muokkautumatta, muokkautuu toivottavasti lisää. Olen sitä mieltä, että nykynuoret ovat pääasiassa avarakatseisempia ja fiksumpia kuin minun sukupolveni.

Toivon, että omat, vielä aika nuoret lapseni kasvavat aikanaan ajattelemaan, ettei sukupuoliasioissa ole ainakaan mitään hävettävää. Se, millaisiksi he esimerkiksi suuntautumiseltaan muotoutuvat, ei ole minun päätettävissäni - he todennäköisesti ovat jo sitä, mitä tulevat aikanaan olemaan. Toivon olevani heille asiallinen tietolähde ja luotettava keskustelija, kun he sellaista tarvitsevat.