Sekin oli koronaa

Koskapa lähisukulaiseni ilmoitti meillä vierailtuaan tehneensä positiivinen koronatestin, saimme mekin kotitesteistä positiiviset testitulokset. Tämä korona oli kyllä todella lievä edelliseen verrattuna. Erona kausiflunssaan se tarttui järjestelmällisesti jokaiseen perheenjäseneen.

Perheenjäsenten lisäksi saimme sen toki siirrettyä myös lähisukuun. Täytyy toivoa, että kaikki menisi hyvin. 

Tässä kohtaa on hyvän maun rajoissa ilmoittaa, että kiersinpä jälleen Poronpolun Lopella, siis 22 km. Hyvällä tuurilla sekä keuhkot että sydänlihas pelittävät oikein hyvin - kortisonikuurin vedän kyllä varuiksi. 

Poronpolulla oli oikein kesäistä. Lämpöä oli noin 20 astetta, ja ilma oli kostea. Koska reitti on paikoin vaikeakulkuinen (jyrkät nousut ja laskut, irtokivet ja juurakot), vauhti oli oikein hidas koko matkan. Nesteytyksestä huolehdittiin.

Siitä huolimatta, viimeiset viisi kilometriä olivat tavalliseen tapaan oikein raskaat. Noin pitkä kävely ottaa jalkoihin, ja askel alkaa lyhentyä. Onneksi tiellemme sattui loppumatkasta pieni "käärme" (vaskitsa), joka ylitti tien edestämme oikein liukkaasti. Sen jälkeen totesin, että kannattaa jaksaa vielä pari kilometriä - ei huvittanut enää jäädä esimerkiksi tielle makaamaan :D 

Alkumatkasta jaksoi seurata luontoa. Ihan uskomaton vihreys kaikkialla! Näimme myös esimerkiksi erilaisia perhosia. Juurikin käärmeiden takia piti silmäillä polkua tarkasti. Kyypakkaus oli mukana, samoin allergialääkkeitä. 

Viikonloppu oli ihanan rauhallinen...paitsi että mukana oli myös koiranpentu, joka kävi ajoittain hermoille kuten kakarat yleensä :D Hän ei päässyt mukaamme Poronpolulle, matka oli liian pitkä. Eipä tullut sometettua, kun silmälasien ja puhelimen välissä oli kokonainen pieni koira. 

22 km "päiväkävelyä" on jo pitkä matka useimmille meistä. Se on myös välistä todella epämukavaa. Miksi sitten lähden suorittamaan homman 1-2 kertaa vuodessa? 

Luulen, että itsetunnon kohotus on yksi suurimmista syistä. Liikunnallinen itsetuntoni on erinäisistä syistä kokenut pahoja kolautuksia viimeisen 15 vuoden aikana. Moni asia ei onnistu, mutta pitkä matka rauhalliseen tahtiin onnistuu <3 

Mahdollisuuksien mukaan uusi kierros odottaa syksyn puolella. Nyt pääsin ilokseni näkemään suolla alkukesästä kukkivia kasveja. Ehkäpä seuraava reissu tapahtuu sieniaikaan!

PS. Minulla oli jo jonkin verran oireita kävellessä. Moukan tuurilla keuhkot ovat kasassa ja sydänlihas kunnossa. En suosittele tuollaista lenkkiä koronassa, vaikka sen tahattomasti tulin tehneeksi.

PPS. Muu perhe alkaa olla jo kunnossa, minäkin melkein. Vetäisen kuitenkin kortisonikuurin varuiksi.

PPPS. Tunnen olevani "so last season", kun käyn tänään kaupassa maskin kanssa. En mene turhaan mihinkään - jääkaapissa on lähinnä valo, eli nyt on jo pakko.