tiistai 14. kesäkuuta 2022

Työpaikka!

Sellainenkin ihme tapahtui, että onnistuin saamaan työpaikan. Koko ammatinvaihtoprosessiin nähden tämä osuus oli helppo - en varsinaisesti hakenut työtä, satuin vain opiskellessa törmäämään oikeisiin ihmisiin. 

Työpaikka on määräaikainen, mutta samassa organisaatiossa on hyvinkin mahdollista saada työlle jatkoa. Työpaikka sijaitsee helpon matkan päässä kotoa ja tutustumiskäynti työpaikalla meni hyvin. Kerkeän lomaillakin ennen töihin menoa.

Tämän elämänalueen suhteen olo on kuin olisi kerrankin saanut jotakin valmiiksi. Niskavamma haittasi aikanaan valmistumistani ja torppasi ensimmäisen ammattisuuntautumiseni. Se otti koville. Sitten tulivat lapset ja lopullinen päätös siirtyä toisenlaisiin tehtäviin.

Tätä seurasi pari työvuotta toisenlaisia tehtäviä ja hakeutuminen koulutukseen, jossa vierähti taas pari vuotta. Todella monta epävarmaa vuotta, pysyvä hermovaurio niskassa ja muitakin terveyshuolia....en peittele, että mielenterveyskin on ollut kovilla, kun keho ei toimi.

Nyt näyttäisi pitkästä aikaa valoisalta - työpaikka on niin omaa ammattialaani kuin voin vain kuvitella. Työ on todella käytännöllistä, mutta vaatii vahvaa teoreettista osaamista. Luulen, että viihdyn työssä kunhan opin uudet kuviot.

Kyllä se myös jännittää. Olen 40-vuotias eikä minulla ole koskaan ollut tiettyjä normaaleja asioita kuten työpistettä ja sen sellaista. Olen kärsinyt tästä normaaliuden puutteesta, johon yksi pieni onnettomuus vuonna 2009 johti. Päällepäin minusta ei kuitenkaan näy, että mikään olisi vialla.

Tiedostan myös tehneeni valtavan suuren työn. Suoraan sanottuna, meinasin erinäisten asioiden takia lopettaa opiskelun monta kertaa kesken. Suurimpana haasteena koin huolen Naakan hyvinvoinnista. Ongelmista voitettiin monia.

Käytännön edut - lyhyt työmatka helpottaa todella paljon kulkemisiani. Touhi on vielä ensi vuoden päivähoidon piirissä, eli täytyy viedä ja hakea. Eskari on onneksi lähellä, vaikka toimiikin vähän liian monessa yksikössä viikon aikana (saimme lukujärjestyksen :D ).

Mutta, nyt on aikaa levätä, toipua ja kerätä voimia. Uskon, että niitä tarvitaan, kun syksy koittaa. Lapsetkin tarvitsevat nyt lepoa - luulen että syksyllä kouluun ja eskariin on taas mukava mennä.

PS. Minulle tulee todennäköisesti työasu. Tätä en ollutkaan ajatellut etukäteen. Sekin helpottaa elämää.

PPS. Nyt voisin kyllä ottaa itseäni niskasta niska- ja selkäjumpan suhteen :D 

PPPS. Kävelyä on ainakin tullut - eilen tehtiin pieni päiväretki, askelia tuli melkein 20 000. Ei ihme, että väsytti illalla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ystäviä, Suviseurat ja muun muassa Mölkkyä

Sain jälleen viettää viikonloppua lukiossa tapaamieni ystävien kanssa. Siirryin viikonlopun viettoon mökiltä mökille, mikä osoittautui pakk...