Joukkueurheilua ja lemmikkien kuulumisia

-

 Olin todella ilahtunut, kun Naakka tuli yhtenä päivänä kotiin tyytyväisenä :) No, on hän useampanakin päivänä tyytyväinen, mutta nyt oli ollut liikuntaa ja he olivat käyneet kauempana pelaamassa salibandya. Naakka ja joukkuelajit ovat yleisesti ottaen tulenarka yhdistelmä.

Naakka ei oikein tykkää isoista porukoista. Ehkä niissä on liikaa hälyä ja 10-vuotiaiden sosiaalisia kiemuroita. Kaiken kaikkiaan homma, siis koulunkäynti luokkahuoneen ulkopuolella, sujuu onneksi jo paremmin.

Naakka murehti etukäteenkin salibandya, eikä unikaan oikein tullut. Yllätys olikin suuri, kun "ainoastaan" harjoittelu oli ollut tylsää, mutta pelaaminen kivaa. Oppilaat oli onneksi jaettu pieniin peliporukoihin, ja Naakan ryhmään ei tullut henkisesti tai fyysisesti aggressiivisia oppilaita.

Onnistunut ryhmäliikuntakokemus on upea asia. Omat kouluaikojen kokemukseni jäivät valitettavasti pääasiassa negatiiviselle tasolle. Suositut tytöt valitsivat joukkueet, ja jos en ollut viimeinen, olin toiseksi viimeinen. Se siitä, pääasia ettei tuollaista ole käynyt Naakalle.

Minulla on viikonloppuna vuorossa lemmikkieläinhommia. Sauvasirkkojen terra pitää siivota. Täytyy myös laskea sirkat ( :D ), niitä näyttää olevan aika monta. Olen kyllä joskus pohtinut, että onkohan heillä jokin 365-kello, kun aika tarkkaan elävät tasan vuoden ennen kuin kuolevat. Vuosi onkin sauvasirkkojen elinajanodote. 

Akvaario on muuten vain vedenvaihtoa vailla....ja etulasien putsausta, jotta tankkia olisi hieman miellyttävämpi katsella. Pintakasvit ovat vallanneet alaa ja akvaario on hämärä. Niin, onpahan ainakin tekemistä, otan ehkä kuvan akvasta, kun siivous on valmis.

Gerbiilit eivät ole aiheuttaneet viime aikoina huolia - väliverkko on pitänyt. Se kiukuttaa kyllä Puolukkaa, Sahpania ja Albia, ja murtautumisyritykset ovat päivittäisiä. Tänään ulkoilutusvuorossa ovat Puolukka ja Albi, ulkoilualueena toimii edelleen keittiön lattia.

PS. Meidän täytyy hankkia kotiinkin uusi sählymaila, kaikkein pienin on jo liian pieni jokaiselle.

PPS. Eläimiin liittyvät siivoushommat ovat suosikkejani, vaikka työtähän se teettää.

PPPS. Laskelmieni mukaan Puolukka täyttää toukokuussa kaksi vuotta. Sahpan ja Albi ovat samassa tilanteessa vasta marraskuussa. 




Kommentit

  1. Aliisa26. maaliskuuta 2023 klo 21.22

    Ihanaa että kokemus oli onnistunut! Luulen/toivon että koululiikunnassa panostetaan ryhmien muodostukseen. Nim. itsellenikin jäi inho erityisesti jalkapalloa kohtaan! Koulu kun sijaitsi paikalla missä jalkapallo oli suosittu laji 🙄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rouva Niskanen31. maaliskuuta 2023 klo 7.54

      Liikunnan opetussuunnitelma on käsittääkseni myös muuttunut aikalailla (onneksi) omista kouluajoistani eikä kaikkien enää ole pakko kokeilla kaikenlaisia joukkuelajeja läpi....ja onneksi opettajakoulutus on toivon mukaan kehittynyt eivätkä oppilaat itse enää tee joukkuejakoja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit...
Lue lisää

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

-
Kuva
Meillä vierailee useita lasten kavereita joka viikko. Myös lapset kyläilevät kavereillaan. Tämä oli muuten yksi juttu, johon ei valmistettu ollenkaan ennen lasten tuloa. Ne tosiaan kasvavat ja niistä tulee sosiaalisia! Pahempi huoli toki olisi, ettei niillä olisi ollenkaan kavereita. Joka tapauksessa..kun tulen töistä, minua ei odota eteerinen ja voimauttava hiljaisuus. Sen sijaan tupa on täynnä lapsia ja heidän kavereitaan. Jos toinen (siis oma) lapsi sattuu olemaan jonkun luona, toisella on kaveri kylässä. Olen todella harvoin sanonut että meille ei saa tulla. Enemmänkin olen velvoittanut leikkimään hieman myös ulkona. Tämä ihan siksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua. Toki tässä kohtaa tarjoutuu itselle tilaisuus juoda kupillinen kahvia rauhassa ;)  Ruokailu? Keskustelupalstoilla ja ihan livetilanteissakin, esimerkiksi työpaikalla, syntyy paljon keskusteluja, pitääkö toisten lapsia ruokkia. Keskusteluasetelma on mielestäni jo valmiiksi epäreilu. "Meillä ruokitaan/ruokittiin p...
Lue lisää

Lasten merkkivaatebuumi - tulipahan koettua

-
Kuva
Kun esikoiseni syntyi vuonna 2013 , en ollut millään tavalla sisällä lastenvaateasioissa. En ostanut juuri mitään, ja äitiyspakkaus oli todellinen lahja. Jonkin verran käytettyjä pieniä vaatteita oli odottamassa Naakkaa. Niihin vauva-Naakka puettiin. Vauvavuotena en vielä havainnut kummoisempaa. Kun Naakka alkoi lähetä ensimmäistä vuottaan ja menimme "vauvakerhoihin", lähenin keskusteluja, joissa puhuttin parhaista lastenvaatemerkeistä. Niitä tuntuivat olevan esimerkiksi Polarn o pyret ja Mini Rodini - olin tuskin kuullutkaan.  Naakalla ei ollut edelleenkään päällä sen kummoisempaa. Oli kyllä lämpimät ja jotakuinkin siistit vaatteet. Ensimmäisinä vuosina havaitsin , että buumi lastenvaatteiden ympärillä kasvoi. Uusia merkkejä, joihin lapsi pitäisi pukea, ilmestyi ilmestymistään. Suomalaiset merkit tiedostin itsekin, siis Suomessa tehdyt. Naakka ja Touhi saivat ajoittain paitoja ja verkkareita, jotka olivatkin varsin hyvälaatuisia. Kannatin (ja kannatan) itsekin kotimaista tuo...
Lue lisää