Ruoka ja ruokarytmi itse kullakin kotonamme

Syötkö lounaan? Minä syön. Olen oikeastaan ollut lapsesta saakka tarkka ruokarytmini kanssa. Jotta päivä sujuisi hyvin, minulla täytyy olla kaksi lämmintä ateriaa joka päivä. Toki joskus voi tulla poikkeus. 

Minulla sellainen poikkeus on keskiviikko. Lähden keskiviikkoisin psykoterapiaan sen verran aikaisin töiden jälkeen, että syön esimerkiksi pussipuuron. Terapian jälkeen taas en yleensä jaksa syödä lämmintä ruokaa ennen iltapalaa. 

Muutoin syön töissä lämpimän lounaan (olisi edullisempaa tuoda omat eväät, mutta koska huolehdin talouteni ruuansaannista, minusta on ihanaa astua "valmiiseen pöytään".) Kotona on vuorossa päivällinen noin klo 17. Se onkin sitten minun osaltani oikein kaukana valmiista pöydästä.

Lapsilla on aina klo 17 mennessä kamala nälkä. Meillä on aika usein keittoa (jauheliha-, nakki,- tai kalakeittoa). Teen ison kattilallisen ja siitä saa 2 - 3 päivällistä. Keitot maistuvat yleensä kaikille. Naakka ei kyllä ihan kamalasti tykkää jauhelihasta.

Kun ns. itsetehty ruoka on syöty, on yleensä joku vähän valmiimpi ruoka kuten nakit ja ranskalaiset, pelmenit, kalapuikot tai pinaattiletut. Kaikki uppoaa yleensä lapsiin oikein hyvin. 

Kasvissosekeitto, itse tehty, uppoaa suhteellisen hyvin. Riisi on ongelmallista Touhille, huh! Kastikkeet perunoiden, pastan tai juurikin riisin kanssa ovat meillä myös yleistä ruokaa. Kamalan monipuolisia ei toistaiseksi tehdä eli kasvikset erikseen ja mieluiten ei-kypsytettyinä.

Lempiruokia, joita tehdään vähän harvemmin, ovat uunilohi (pirun kallista, mutta hyvää), nuudeliwokki (osaan tehdä aika hyvää, kaukoidässä paljon aikaa viettänyt ystäväni on opettanut) ja karjalanpaisti. 

Minulla on usein tunne, että plääh, meillä syödään aina samoja ruokia. Näin kirjoitettuna meillä on oikeastaan listalla kaikenlaista, ja vaihteluakin on. 

Ruuanlaitto on suoraan sanottuna minulle ajoittain aika raskasta. Ruoka saapuu kotiin jalka- ja käsipelillä ja lasten kasvaessa sitä saa rahdata kotiin yhä enemmän. Työpäivän jälkeen ei aina huvittaisi ryhtyä ruuanlaittoon. Koko viikon ruokia ei pysty tekemään viikonloppuna valmiiksi...

Kuitenkin, itse kukin päivästä väsynyt tulee paremmalle tuulelle syötyään :) Minua kiitetään ruuasta (tosin myös ilmaistaan inhokeista oikein selkeästi) ja ruuanlaittoon halutaan välillä osallistuakin. 

Ennen pitkää alkaa aika, jolloin aurinkoa saadaan enemmän. Silloin katseeni alkaa kääntyä kohti siemenluetteloita ja sen sellaisia. Mitähän ruokaa kasvattaisimme ensi kesänä puutarhapalstalla?