Antiikin ajoista alkaen

Roomalaiset rauniot -ne toimivat aina. Antiikin, eli länsimaisen kulttuurin lähtökohdan opetusta on Helsingin yliopistossa kavennettu. Niin paljon, että kunnon opetusta saadakseen pitäisi suunnata Ruotsiin.

Tämä ei ole yllätys. Aloitin aikanaan yliopisto-opintoni tietyllä tavalla yltäkylläisellä ajalla. Opinnoissa ei ollut minkäänlaista työelämäsuuntautuneisuuttta, mutta toisaalta opiskelijalla oli paljon nykyistä enemmän vapautta opiskella erilaisia kursseja eri aloilta.

Minäkin opiskelin esimerkiksi hieman kulttuuriantropologiaa ja toisaalta udmurttia...ehkä nämä eivät olleet tulevan työelämäni kannalta ehdottoman tärkeitä. Mahdollisuus kuitenkin annettiin, ja opin aina taustoittamaan hieman lisää länsimaista ajatteluamme.

Sittemmin tulin äidiksi. Naakka pohtii tällä hetkellä paljon Anne Frankin elämää. Touhi pohtii sotia. Hänelle on selvää, että on ollut ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeen toinen, vaikka ensimmäisestä olisi jo pitänyt oppia.

Haluan, että lapseni pysyvät "lapsentasoisessa" tahdissa. En ole ihan varma, onko heidän pohdintansa ikätasoista. Itse sain joskus asioita pohtiessani, siis  lapsena, kuulla, että minun tulisi jättä moiset pohdinnat tuonnemmaksi.

Minulle tule kehotuksesta jollakin tavalla häpeällinen olo, Olin oivaltanut asioita historiassa, mutta minun ei ilmeisesti ollut soveltuvaa pohtia niitä ikävaiheessa, jossa olin. Opin kerrasta, enkä puhunut aiheesta toiste.

Naakan kanssa pohdimme hetken Anne Frankin elämää. Totesin, ettei kannata koskaan lakata muistamasta, millaisiin kauheuksiin ihmiskunta pystyy. Totesin myös, ettei kannata alkaa vihata ketään hänen taustansa perusteella. Piste.

Entäs Touhi, 7-vee.? Touhia kiinnostaa sodankäynnin tekninen puoli. Minun mielestäni se on oivallinen kiinnostuksen kohde. Siinä sivussa tulee tutuksi asia laajemminkin, kunhan Touhi kasvaa. 

Viime kesänä vaeltelimme kaikki Nizzassa roomalaisen kaupungin raunioilla. Pohdimme, kuka täällä on asunut? Minkälaisia ovat perheet? Itse pohdin, millaista naisenelämäni olisi antiikin Roomassa. Enpä minä päässyt pohdinnoissani kovin pitkälle mutta totesin, että ehkä siinä olisi ollut paljon samaa kuin nytkin. Suuri osa myös erilaista.

Olen sitä mieltä, että meillä on edelleen paljonkin opittavaa länsimaisen kulttuurimme alkusijoista ja myöhemmästäkin, aina omiin aikoihimme saakka.