Nasun paino
Sadetta...ei se mitään! Huonosti nukuttu yö...se kyllä ärsyttää! Ilta, jolloin pääsemme taas levolle, tuntuu näin aamulla olevan jossakin uskomattoman pitkällä. Ei, ei se syy ole edelleenkään ihana tyttäremme, vaan rva:n kyky nukkua. Voi, kun tilanne helpottuisi.
Nyt, kun puoliso on hoitovapaalla, minulla ja meillä molemmilla ei enää pidä niin kiirettä asioiden hoitamisen kanssa. Marsut ovatkin saaneet enemmän silityksiä kuin vähään aikaan.
Marsuista Nasu tykkää silityksistä, Matilda menee karkuun. Aivan viime aikoina Matilda on tosin alkanut hieman tottua käsittelyyn. Marsujen sylittely ja silittely on tärkeää siitäkin syystä, että silloin on samalla helppo tarkistaa, onko marsun ihossa tai pikemminkin sen alla mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Tällä tavalla löysin mm. Nasun vatsassa olevan patin muutama kuukausi sitten. Se on onneksi pysynyt ennallaan eikä näytä Nasua haittaavan. Ilmeisesti kyse ei siis ole ainakaan mistään pahanlaatuisesta, kuten eläinlääkärikin arveli.
Joitakin päiviä sitten keksin, että Nasu on hieman laihtunut. Vaaka osoittikin epäilyni todeksi. Nasun paino on nyt 1040 grammaa, mikä ei ole ollenkaan huono. Parhaimmillaan Nasu on kumminkin painanut 1100 g, joten kiinnitin siksi asiaan huomiota.
Kun paino on kumminkin normaalin rajoissa, emme tee tällä kertaa visiittiä eläinlääkäriin. Sen sijaan päätin aloittaa Nasulla tukiruokakuurin. Seokseen tulee pellettejä, vettä ja hieman Piltti-päärynäsosetta. Tuloksena on tahmea puuro.
Toissailtana ruokin Nasua ensimmäistä kertaa. Kylläpäs maistui! Nasu olisi syönyt enemmän kuin uskalsin ensimmäisellä kerralla tarjota. Sitten se paineli tyytyväisenä päiväunille pahvilaatikkoon.
Eilen Nasulle ei sitten maistunutkaan tukiruoka. Se käänsi päätään suuntaan, josta kuului Matildan juttelua. Marsuherraamme kiinnosti siis sillä kertaa jokin ihan muu kuin tukiruokittavana olo. Josko ruoka taas tänään maistuisi - painoa pitää ainakin tarkkailla.
Mistä se painonlasku sitten johtuu? No, sitä ei voi tarkasti tietää. Nasu ei koskaan ole ollut pullukka, mikä on marsulle ihan hyvä ominaisuus. Ne kun tuppaavat helposti keräämään ylipainoa.
Nasulla "riskitekijöitä" ovat ikä (vanhahkot marsut laihtuvat usein) ja erityisesti huono hammaskalusto. Nasua pitää aina vähän tarkkailla, kun välillä se ei saa purtua ruokia, joiden syöminen normaalisti onnistuu. Välillä tilanne taas on parempi.
Tätä ongelmaa olemme hoitaneet paloittelemalla sellaisen ruuan, jota se ei saa varmuudella purtua. Tämä tarkoittaa porkkanaa, omenaa, lanttua ja sen sellaisia juttuja. Heinä, ruoho, pelletit ja salaatti menevät sen sijaan mainiosti.
Sellaista meidän Nasulle kuuluu, eli tilanne on pääasiassa ihan vakaa. Mitäs me tänään teemme? No, ehkäpä pienen reissun kauppakeskukseen, mikäli niska sallii. Kyseisen ajanvietteen tämä kroppani osa on viime aikoina hyväksynyt, jos matkat eivät veny liian pitkiksi. N. 45 minuuttia onnistuu ihan hyvin.
Nyt, kun puoliso on hoitovapaalla, minulla ja meillä molemmilla ei enää pidä niin kiirettä asioiden hoitamisen kanssa. Marsut ovatkin saaneet enemmän silityksiä kuin vähään aikaan.
Marsuista Nasu tykkää silityksistä, Matilda menee karkuun. Aivan viime aikoina Matilda on tosin alkanut hieman tottua käsittelyyn. Marsujen sylittely ja silittely on tärkeää siitäkin syystä, että silloin on samalla helppo tarkistaa, onko marsun ihossa tai pikemminkin sen alla mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Tällä tavalla löysin mm. Nasun vatsassa olevan patin muutama kuukausi sitten. Se on onneksi pysynyt ennallaan eikä näytä Nasua haittaavan. Ilmeisesti kyse ei siis ole ainakaan mistään pahanlaatuisesta, kuten eläinlääkärikin arveli.
Joitakin päiviä sitten keksin, että Nasu on hieman laihtunut. Vaaka osoittikin epäilyni todeksi. Nasun paino on nyt 1040 grammaa, mikä ei ole ollenkaan huono. Parhaimmillaan Nasu on kumminkin painanut 1100 g, joten kiinnitin siksi asiaan huomiota.
Kun paino on kumminkin normaalin rajoissa, emme tee tällä kertaa visiittiä eläinlääkäriin. Sen sijaan päätin aloittaa Nasulla tukiruokakuurin. Seokseen tulee pellettejä, vettä ja hieman Piltti-päärynäsosetta. Tuloksena on tahmea puuro.
Toissailtana ruokin Nasua ensimmäistä kertaa. Kylläpäs maistui! Nasu olisi syönyt enemmän kuin uskalsin ensimmäisellä kerralla tarjota. Sitten se paineli tyytyväisenä päiväunille pahvilaatikkoon.
Eilen Nasulle ei sitten maistunutkaan tukiruoka. Se käänsi päätään suuntaan, josta kuului Matildan juttelua. Marsuherraamme kiinnosti siis sillä kertaa jokin ihan muu kuin tukiruokittavana olo. Josko ruoka taas tänään maistuisi - painoa pitää ainakin tarkkailla.
Mistä se painonlasku sitten johtuu? No, sitä ei voi tarkasti tietää. Nasu ei koskaan ole ollut pullukka, mikä on marsulle ihan hyvä ominaisuus. Ne kun tuppaavat helposti keräämään ylipainoa.
Nasulla "riskitekijöitä" ovat ikä (vanhahkot marsut laihtuvat usein) ja erityisesti huono hammaskalusto. Nasua pitää aina vähän tarkkailla, kun välillä se ei saa purtua ruokia, joiden syöminen normaalisti onnistuu. Välillä tilanne taas on parempi.
Tätä ongelmaa olemme hoitaneet paloittelemalla sellaisen ruuan, jota se ei saa varmuudella purtua. Tämä tarkoittaa porkkanaa, omenaa, lanttua ja sen sellaisia juttuja. Heinä, ruoho, pelletit ja salaatti menevät sen sijaan mainiosti.
Sellaista meidän Nasulle kuuluu, eli tilanne on pääasiassa ihan vakaa. Mitäs me tänään teemme? No, ehkäpä pienen reissun kauppakeskukseen, mikäli niska sallii. Kyseisen ajanvietteen tämä kroppani osa on viime aikoina hyväksynyt, jos matkat eivät veny liian pitkiksi. N. 45 minuuttia onnistuu ihan hyvin.
Tsemppiä Nasun tukiruokintaan! Lemmikit tuovat paljon iloa elämään. Mutta jos niiden terveydessä on epävarmuustekijöitä, voi lemmikin omistaminen olla tosi stressaavaa. Itse olen noina synkkinä hetkinä joskus toivonut, etten olisi ikinä ottanut yhtään lemmikkiä. Onneksi nuo fiilikset häipyvät samalla kun epävarmuustekijätkin ja on jälleen kiva olla lemmikin omistaja. Toivottavasti Nasu pysyy kunnossa ja paino ei ainakaan laske. Hyvää hoitoa ja erikoishuomiota se ainakin tuntuu saavan. Enempää ei lemmikin omistaja voikaan tehdä. Rapsutuksia Nasulle Farmarilta. :-)
VastaaPoistaKiitos :) Joo, ihan kaikki eivät tajua, miksi yhden lemmikin takia pitää nähdä niin paljon vaivaa. No, juuri siksi, kun se lemmikki ei ole mikään nukke, vaan mitä todennäköisimmin sairastuu ja tulee joskus vanhaksi. Nasu on meidän perheenjäsenemme siinä missä muutkin ja minusta olisi kummallista, jos en tarkkailisi Nasun vointia siinä missä muidenkin perheenjäsenten. Tosin Nasu taitaa olla hemmotelluin perheenjäsenemme; jos hän haluaa kivaa syötävää, niin hän saa. Jos hän haluaa tyttöystävän, niin toki me sellainen hankitaan :D Matilda on meillä vielä aika uusi, mutta hänestäkin on tullut oikein tärkeä.
VastaaPoista