Särkyä ja kolotusta (ja siivoushommia)
Viikonloppu on sujunut tähän mennessä hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Puoliso viettää poikkeuksellisesti suurimman osan viikonloppua harrastuksensa parissa ja me tytöt täällä kotona. Kävimme aamupäivällä rintareppuilemassa lyhyen matkan, illemmalla olisi tarkoitus vähän vaunuilla.
...jos jaksan. Olen nimittäin taas vaihteeksi niin jumissa kuin olla ja voi. Kuluneen viikon aikana pystyin jumppaamaan vissiin viitenä päivänä peräkkäin. Minusta tuntuu että selkä tykkäsi (nyt en ole paljoa jumpannut kahteen päivään, ja lihakset napsahtivat lukkoon välittömästi.
Syy siihen, miksi en ole kyennyt tekemään koko sarjaa pariin päivään, on olkapäiden kipeytyminen. Vaiva on nimeltään "ahdas olkapää", ja se on ollut ongelmani aiemminkin. Kun olkapäät alkavat vaivata, on pakko pitää taukoa, sillä olkapäihin pesiytyvä leposärky on viheliäinen.
No, syvät vatsalihakset onnistuvat onneksi ilman käsiäkin, keskityn sitten niihin.
Eilen kävimme tytön kanssa tutustumassa paikalliseen perhekahvilaan. Siellä oli melko hiljaista, mutta kokemus oli todella mukava. Paikalla oli yksi työntekijä ja muutama vanhempi vauvoineen.
Tyttö viihtyi siellä kuten kotonakin - tai ehkä hän vähän virkistyi vaihtelusta, kun siellä oli kaikkea tuijoteltavaa. Ihmeellisintä olivat kuitenkin toiset, ne vähän isommat vauvat. Voiko sellaisia ollakaan!
Rva:lle visiitti perhekahvilassa (oikeastaan se oli huone, kahvila oli viereisissä tiloissa) oli mukava siinä mielessä, ettei se vaatinut fysiikalta kovin paljon. Vauvan varjolla voi itsekin liikkua tai hassutella maton päällä, eikä koko ajan tarvitse näyttää niin liikuntarajoitteiselta.
Muuten tämä särky ja kolotus ketuttaa aikamoisesti. Kallonpohjalihakset ovat onneksi jo menneet puolitunnottomaan tilaan, olkapäissä tuntuu pientä särkyä koko ajan. Ei ole yhtään kivaa!
Marsujen häkki pitäisi siivota - odottelenkin erästä henkilöä, joka tulee piakkoin ilahduttamaan iltapäiväämme. Hän on toivon mukaan halukas leikkimään vauvan kanssa sillä aikaa kun rva luuttuaa marsujen asumuksen.
Häkin siivous on yksi niistä vähän pitkäkestoisimmista hommista, jotka eivät meinaa onnistua, jos sattuu olemaan vauvan kanssa kaksin. Muu marsujen hoito kyllä onnistuu. Eilen Nasu söi ihan tyytyväisenä tomaatinviipaleita kädestäni, kun tyttö oli sylissäni. Tyttö kun ei halunnut olla muualla kuin sylissä ja Nasu taas ei voi syödä, jos joku ei syötä.
Olen jo tässä monta päivää suunnitellut erään lapun täyttämistä Kelaa varten. Koko homma veisi varmaankin vartin, mutta pitäähän sitä nyt lykätä, kun se ei kerran ole kivaa...Lappu ei onneksi ole vielä myöhässä, joten kerkeäähän tässä vielä odotella.
Hihii, parin päivän päästä menen muuten uudelle hierojalle. Minulla on oikein hyvät ennakko-odotukset ja uskon, että homma hoituu oikein hyvin varsinaisen hierojani tauon aikana.
...jos jaksan. Olen nimittäin taas vaihteeksi niin jumissa kuin olla ja voi. Kuluneen viikon aikana pystyin jumppaamaan vissiin viitenä päivänä peräkkäin. Minusta tuntuu että selkä tykkäsi (nyt en ole paljoa jumpannut kahteen päivään, ja lihakset napsahtivat lukkoon välittömästi.
Syy siihen, miksi en ole kyennyt tekemään koko sarjaa pariin päivään, on olkapäiden kipeytyminen. Vaiva on nimeltään "ahdas olkapää", ja se on ollut ongelmani aiemminkin. Kun olkapäät alkavat vaivata, on pakko pitää taukoa, sillä olkapäihin pesiytyvä leposärky on viheliäinen.
No, syvät vatsalihakset onnistuvat onneksi ilman käsiäkin, keskityn sitten niihin.
Eilen kävimme tytön kanssa tutustumassa paikalliseen perhekahvilaan. Siellä oli melko hiljaista, mutta kokemus oli todella mukava. Paikalla oli yksi työntekijä ja muutama vanhempi vauvoineen.
Tyttö viihtyi siellä kuten kotonakin - tai ehkä hän vähän virkistyi vaihtelusta, kun siellä oli kaikkea tuijoteltavaa. Ihmeellisintä olivat kuitenkin toiset, ne vähän isommat vauvat. Voiko sellaisia ollakaan!
Rva:lle visiitti perhekahvilassa (oikeastaan se oli huone, kahvila oli viereisissä tiloissa) oli mukava siinä mielessä, ettei se vaatinut fysiikalta kovin paljon. Vauvan varjolla voi itsekin liikkua tai hassutella maton päällä, eikä koko ajan tarvitse näyttää niin liikuntarajoitteiselta.
Muuten tämä särky ja kolotus ketuttaa aikamoisesti. Kallonpohjalihakset ovat onneksi jo menneet puolitunnottomaan tilaan, olkapäissä tuntuu pientä särkyä koko ajan. Ei ole yhtään kivaa!
Marsujen häkki pitäisi siivota - odottelenkin erästä henkilöä, joka tulee piakkoin ilahduttamaan iltapäiväämme. Hän on toivon mukaan halukas leikkimään vauvan kanssa sillä aikaa kun rva luuttuaa marsujen asumuksen.
Häkin siivous on yksi niistä vähän pitkäkestoisimmista hommista, jotka eivät meinaa onnistua, jos sattuu olemaan vauvan kanssa kaksin. Muu marsujen hoito kyllä onnistuu. Eilen Nasu söi ihan tyytyväisenä tomaatinviipaleita kädestäni, kun tyttö oli sylissäni. Tyttö kun ei halunnut olla muualla kuin sylissä ja Nasu taas ei voi syödä, jos joku ei syötä.
Olen jo tässä monta päivää suunnitellut erään lapun täyttämistä Kelaa varten. Koko homma veisi varmaankin vartin, mutta pitäähän sitä nyt lykätä, kun se ei kerran ole kivaa...Lappu ei onneksi ole vielä myöhässä, joten kerkeäähän tässä vielä odotella.
Hihii, parin päivän päästä menen muuten uudelle hierojalle. Minulla on oikein hyvät ennakko-odotukset ja uskon, että homma hoituu oikein hyvin varsinaisen hierojani tauon aikana.
Kommentit
Lähetä kommentti