Kenkiä ja jalkoja
Eilen rva sai uudet kengät. Ne löytyivät pienen etsinnän jälkeen. Yleensä kenkien osto on hankalaa, mutta nyt minulla oli sekä malli että väri niin hyvin tiedossa, että ongelmia ei tullut. Tosin merkiksi tuli Vagabond eikä Lacoste, jota olin aluksi suunnitellut.
Kiitokset muuten eräälle suunnalle - eilinen oli kyllä mukava päivä!
Rva ei voi niskavammansa takia kikkailla korkojen tai koristeellisuuden kanssa. Mallin tulee olla mukava ja tukea jalkaa. Plussaa on, jos väri ja materiaali ovat miellyttäviä.
Myyjä laittoi kenkiin pehmentävät pohjalliset, jotka olisin voinut ostaa samalla. Pehmennys vei kumminkin mielestäni vakautta pois, joten jätin ne ostamatta. Niska oireilee usein hyvin pienistäkin muutoksista, joita ei voi ennalta arvata. Vääränlaisissa kengissä alkaa helposti huimata.
Korkojen kanssa en juuri enää kävele ollenkaan. Tytön nimijuhlissa minulla oli oikein nätit korkokengät, jotka riisuin 20 minuutin yrityksen jälkeen pois. Perheenjäseneni 60-vuotisjuhlissa rva tassutteli tyytyväisenä jarrusukissa!
Tällaiset kengät päädyin ostamaan:
Myös tyttäreni on tänään keikistellyt jalkineissa. Hänellä ei oikeastaan ole vielä yksiäkään varsinaisia kenkiä, mutta tällaiset tossut ovat olleet tänään äidin ihastelun ja tytön ihmettelyn aiheena. Isot kiitokset hänelle, joka nämä lahjoitti!
Vauvan syntymän jälkeen olen päässyt ylimääräisestä painosta ja sen mukana aivan järkyttävästä takareisien jumituksesta. Sisäreidet ovat sen sijaan niin jumissa kuin voivat olla - voisin tietysti vaivautua venyttelemään edes joskus.
Liikettä jalkani toki saavat - seuraavaksi lähdemme tyttösen kanssa vaunulenkille. Sää on niin paljon parempi kuin eilen, että ulos kannattaa lähteä. Yritän kiertää rintarankaani kävellessä, mutta minulla on edelleen tunne, että se taipuu tasan muutamasta kohdasta, joissa liikkuvuus on muutenkin liiallista.
Mutta...pidemmittä puheitta, ulkoilma kutsuu!
Kiitokset muuten eräälle suunnalle - eilinen oli kyllä mukava päivä!
Rva ei voi niskavammansa takia kikkailla korkojen tai koristeellisuuden kanssa. Mallin tulee olla mukava ja tukea jalkaa. Plussaa on, jos väri ja materiaali ovat miellyttäviä.
Myyjä laittoi kenkiin pehmentävät pohjalliset, jotka olisin voinut ostaa samalla. Pehmennys vei kumminkin mielestäni vakautta pois, joten jätin ne ostamatta. Niska oireilee usein hyvin pienistäkin muutoksista, joita ei voi ennalta arvata. Vääränlaisissa kengissä alkaa helposti huimata.
Korkojen kanssa en juuri enää kävele ollenkaan. Tytön nimijuhlissa minulla oli oikein nätit korkokengät, jotka riisuin 20 minuutin yrityksen jälkeen pois. Perheenjäseneni 60-vuotisjuhlissa rva tassutteli tyytyväisenä jarrusukissa!
Tällaiset kengät päädyin ostamaan:
Myös tyttäreni on tänään keikistellyt jalkineissa. Hänellä ei oikeastaan ole vielä yksiäkään varsinaisia kenkiä, mutta tällaiset tossut ovat olleet tänään äidin ihastelun ja tytön ihmettelyn aiheena. Isot kiitokset hänelle, joka nämä lahjoitti!
Liikettä jalkani toki saavat - seuraavaksi lähdemme tyttösen kanssa vaunulenkille. Sää on niin paljon parempi kuin eilen, että ulos kannattaa lähteä. Yritän kiertää rintarankaani kävellessä, mutta minulla on edelleen tunne, että se taipuu tasan muutamasta kohdasta, joissa liikkuvuus on muutenkin liiallista.
Mutta...pidemmittä puheitta, ulkoilma kutsuu!
Tuttuja nuo kenkäongelmat. Vaimennusta pitää olla, ettei kova alusta tärähtä niskaan saakka ja silti vaimennusta ei saa olla liikaa kun muutenkin välillä tuntee kävelevänsä vaahtomuovipatjalla. Minulla oli oikein rakkaat avokkaat, joita pidin paljon ennen vammoja. Nyt yritin noilla kävellä ja vähältä piti ettei mennyt nilkat nurin. Ei kestä tasapaino kiilakorkojakaan. Joten tyylitietoisena kävelen joko tuplapohjaisissa Kuoman lenkkareissa tai Crocs-kopioissa (lyhyet siirtymät). Nyt olisi aika etsiä uudet kengät piloille kuluneiden Kuomien tilalle.
VastaaPoistaHihii, ajattelinkin tuossa kerran, että jos rupeaisin lenkkarifriikiksi - onhan niitäkin olemassa vaikka minkälaisia malleja :D Käveletkö muuten sisällä joillakin jalkineilla? Joitakin niskavammaisia se kuulemma helpottaa. Muistan, että joku sanoi istumisenkin olevan helpompaa, kun jalat ovat maassa ja kengät jalassa. Minulla on vähän se ongelma, että olen sen verran lyhyt, että kantapäät eivät läheskään aina osu tuoleissa maahan.
VastaaPoistaÄh, en ollut huomannut vastaustasi :)
PoistaViime vuoden kävelin käytännössä kotona reiskat jalassa, mutta kuluneen vuoden joko sukkasillaan tai mahdollisimman paljon paljain jaloin. Lapsen kautta olen joutunut tutustumaan kävelemiseen ja ihmiselle on luonnollisinta kulkea juuri paljain jaloin, jolloin otamme pahimmat alustan iskut vastaan joustavarakenteisella päkiällä kantapään sijaan.
Minulla on sama ongelma, että tällaisella hieman yli 160cm rungolla ei tahdo jalat ylettää maahan istuessa :D