...ja äkkiä olikin elokuu
Sain vähän aikaa sitten mahdollisuuden oppia tekemään kortteja leimaustekniikalla, jossa korttiin laitetaan leimasimella liimaa, ripotellaan päälle jonkinlaista metallijauhetta ja sulatetaan kuva kiinni silitysraudalla (hellanlevykin käy).
Oli ihan mielenkiintoista, käytännöllinen mieleni suunnitteli heti muun muassa tämän vuoden joulukortit...sitten otin itseäni, en tosin kipeästä niskasta, kiinni, ja päätin keskittyä nyt johonkin, joka on tätä hetkeä - olipa minulla juhlimisen aihetta tai ei.
Tällainen kortista tuli:
Olen syysihminen ja odotan jo ihan oikeasti säiden viilenemistä. No, niska tuntuu tykkäävän lämpimästä, mutta muu kroppa ei oikein helteistä piittaa. Sitäpaitsi nukkuminenkin on kivempaa, kun makuuhuoneen saa illalla vähän viileäksi.
Syksyn suunnitelmat alkavat pikkuhiljaa hahmottua. Kun puoliso jää hoitovapaalle eikä pikkuankka enää ole ainakaan ihan yhtä vaativa kuin alussa, jää minulle kenties aikaa johonkin omaankin - liitetään se vaikkapa käsitteeseen kuntoutus.
Syyskuun toisella viikolla kuntoilen jälleen Ortonissa - odotan kyllä mielenkiinnolla, millaisen lausunnon sieltä saan ja toisaalta, millaisen kuntoiluohjelman saan syksyksi.
TE-toimistolta tuli myös tänään viesti - kuntoutusohjaaja (ammattinimike on lopetettu, mutta joku vastaava) haluaa tavata minut syyskuun alussa. Iik, onkohan minulla järjellistä suunnitelmaa...No, on jonkinlainen sekä mahdollinen hoitovapaalle jääminen seuraavan vuoden puolella.
Katsotaan kumminkin, miten asiat alkavat luistaa. Viime päivinä on luistanut surkeasti, niin kipeänä niska on ollut. Olen aloittanut rintarangan liikkuvuusharjoitukset sekä "punnerrukset" seinää vasten. Piikkipallo vai mikälie on myös ollut käytössä, kun olen yrittänyt hieroa sillä selkääni.
Kun niskan oikea puoli jumittuu, jumittuu koko lapaluun ympäristö. Sitten oikea käsi alkaa täristä, ja sillä on hankalaa nostella yhtään mitään. Ohimosärkykään ei ole kiva juttu.
Eräs viime päivien "harrastukseni" ovat muuten olleet kestovaipat. Meillä on sellaisia, suurimmaksi osaksi käytettyjä, ja tyttö alkaa nyt olla sopiva niihin. En ole äärimmäisen periaatteellinen asiassa, mutta tykkään ajatuksesta, että yksikin kestovaippa päivässä säästää 365 kertakäyttövaippaa vuodessa.
Sitäpaitsi kestovaipat ovat söpöjä, eivätkä ne ole meillä falskanneet sen enempää kuin "tavallisetkaan", vaikka tyttö on ihan mahdoton potkija. Pyykkiä tulee vähän enemmän, mutta toisaalta vaippoja ei tarvitse hakea kaupasta - asioilla on puolensa.
Oli ihan mielenkiintoista, käytännöllinen mieleni suunnitteli heti muun muassa tämän vuoden joulukortit...sitten otin itseäni, en tosin kipeästä niskasta, kiinni, ja päätin keskittyä nyt johonkin, joka on tätä hetkeä - olipa minulla juhlimisen aihetta tai ei.
Tällainen kortista tuli:
Olen syysihminen ja odotan jo ihan oikeasti säiden viilenemistä. No, niska tuntuu tykkäävän lämpimästä, mutta muu kroppa ei oikein helteistä piittaa. Sitäpaitsi nukkuminenkin on kivempaa, kun makuuhuoneen saa illalla vähän viileäksi.
Syksyn suunnitelmat alkavat pikkuhiljaa hahmottua. Kun puoliso jää hoitovapaalle eikä pikkuankka enää ole ainakaan ihan yhtä vaativa kuin alussa, jää minulle kenties aikaa johonkin omaankin - liitetään se vaikkapa käsitteeseen kuntoutus.
Syyskuun toisella viikolla kuntoilen jälleen Ortonissa - odotan kyllä mielenkiinnolla, millaisen lausunnon sieltä saan ja toisaalta, millaisen kuntoiluohjelman saan syksyksi.
TE-toimistolta tuli myös tänään viesti - kuntoutusohjaaja (ammattinimike on lopetettu, mutta joku vastaava) haluaa tavata minut syyskuun alussa. Iik, onkohan minulla järjellistä suunnitelmaa...No, on jonkinlainen sekä mahdollinen hoitovapaalle jääminen seuraavan vuoden puolella.
Katsotaan kumminkin, miten asiat alkavat luistaa. Viime päivinä on luistanut surkeasti, niin kipeänä niska on ollut. Olen aloittanut rintarangan liikkuvuusharjoitukset sekä "punnerrukset" seinää vasten. Piikkipallo vai mikälie on myös ollut käytössä, kun olen yrittänyt hieroa sillä selkääni.
Kun niskan oikea puoli jumittuu, jumittuu koko lapaluun ympäristö. Sitten oikea käsi alkaa täristä, ja sillä on hankalaa nostella yhtään mitään. Ohimosärkykään ei ole kiva juttu.
Eräs viime päivien "harrastukseni" ovat muuten olleet kestovaipat. Meillä on sellaisia, suurimmaksi osaksi käytettyjä, ja tyttö alkaa nyt olla sopiva niihin. En ole äärimmäisen periaatteellinen asiassa, mutta tykkään ajatuksesta, että yksikin kestovaippa päivässä säästää 365 kertakäyttövaippaa vuodessa.
Sitäpaitsi kestovaipat ovat söpöjä, eivätkä ne ole meillä falskanneet sen enempää kuin "tavallisetkaan", vaikka tyttö on ihan mahdoton potkija. Pyykkiä tulee vähän enemmän, mutta toisaalta vaippoja ei tarvitse hakea kaupasta - asioilla on puolensa.
Kommentit
Lähetä kommentti