Kastematoja siellä täällä
Muutaman sadepäivän tuloksena olemme Naakan kanssa nähneet oikein paljon kastematoja. Rva:n mielestä sade on mukava juttu. Kun sataa, on ulkona ja sisälläkin tietynlainen fiilis. Nyt on ollut niin lämmin sää, ettei kylmyyskään ole haitannut.
Sunnuntaina puoliso siirsi muutamia kastematoja tieltä tiensyrjään ja näytti niitä Naakalle. Naakan mielestä ne olivat kiinnostavia. Hän tapaili sanaa "kastemato" ja koskikin matoa varovasti. Sitten menimme kauppaan.
Kaupassa Naakka kulki omien, pienten kärryjensä kanssa meidän lähistöllämme. Yhtäkkiä hän huikkasi rva:lle: "täällä on kastematoja, äiti". Menimme puolison kanssa ihmettelemään kastematohyllyä. Nii-in...Naakka oli löytänyt tippaleivät!
Eilen rva kävi salilla tapaamassa personal traineria. Kyseessä oli alkukeskustelu, jossa kartoitettiin rva:n tarpeita ja sitä, mitä voisimme tehdä. Sovin loppujen lopuksi 12 kerran treenikokonaisuudesta. Kalliiksi tulee, mutta onhan rva tätä jo pari vuotta suunnitellutkin.
Täytyin aluksi kysymyslappuani, jossa udeltiin vaikka mitä, esimerkiksi televisionkatselustani, siis siitä, katsonko paljon. Ei meillä kauheasti voi katsella telkkaria, kun Naakka käy sulkemassa sen, mikäli ohjelma ei miellytä. Meinasin laittaa, että kyllä, Franklin-kilpikonnaa pääasiassa...
Jätin monta kysymystä avoimeksi, ehkä se ennakkotietolappu ei ollut niin mielenkiintoinen täytettävä. Ohjaaja oli sitä mieltä, että minulle voisi kahta viikottaista treenikertaa varten tehdä kaksi ohjelmaa, jotta tulisi sopivasti vaihtelua. Se kuulosti hyvältä.
Ohjaaja kertoi myös olevansa ravitsemusneuvoja. Sepä hyvä, hän voisi joskus neuvoa myös ruoka-asioissa. Sanoin kuitenkin, että en sitten ole mikään jauhetta+tabletteja+kananmunia & broileria -tyyppi, joka oli ohjaajan mielestä hauska kommentti.
Viikonloppuna pääsin taas soittamaan pianoa, tällä kertaa ystäväni luokse. Nyt Adeline-kappale meni jo vähän paremmin, Myrskyluodon Maijaakin kokeilin ja hieman Albinonin Adagiota. Jälkimmäistä en ole koskaan soittanut aiemmin, se meni tapailuksi ja nuottien tihrustelemiseksi...
Vaikka viikonloppu oli muuten mukava, rva:n fiilis oli vähän alamaissa. Näin on välillä, sallittakoon se itse kullekin. Rva on luonteena sellainen, että reagoi muutoksiin ja sen sellaiseen jälkikäteen. Meillä oli aikamoisen raskas talvi työkuvioineen ja sairasteluineen. Reaktio tulee nyt jälkikäteen.
Nyt on jo vähän parempi olo, ja arkinen aherrus jatkuu taas. Naakka ei olisi tykännyt mennä tarhaan, ja rva:n oli vaikea jättää hänet sinne, kun tytön ilme oli niin alakuloinen. Täytyy toivoa, että hän siitä piristyy, ja onneksi tulee vappu ja pitkä viikonloppu.
Sunnuntaina puoliso siirsi muutamia kastematoja tieltä tiensyrjään ja näytti niitä Naakalle. Naakan mielestä ne olivat kiinnostavia. Hän tapaili sanaa "kastemato" ja koskikin matoa varovasti. Sitten menimme kauppaan.
Kaupassa Naakka kulki omien, pienten kärryjensä kanssa meidän lähistöllämme. Yhtäkkiä hän huikkasi rva:lle: "täällä on kastematoja, äiti". Menimme puolison kanssa ihmettelemään kastematohyllyä. Nii-in...Naakka oli löytänyt tippaleivät!
Eilen rva kävi salilla tapaamassa personal traineria. Kyseessä oli alkukeskustelu, jossa kartoitettiin rva:n tarpeita ja sitä, mitä voisimme tehdä. Sovin loppujen lopuksi 12 kerran treenikokonaisuudesta. Kalliiksi tulee, mutta onhan rva tätä jo pari vuotta suunnitellutkin.
Täytyin aluksi kysymyslappuani, jossa udeltiin vaikka mitä, esimerkiksi televisionkatselustani, siis siitä, katsonko paljon. Ei meillä kauheasti voi katsella telkkaria, kun Naakka käy sulkemassa sen, mikäli ohjelma ei miellytä. Meinasin laittaa, että kyllä, Franklin-kilpikonnaa pääasiassa...
Jätin monta kysymystä avoimeksi, ehkä se ennakkotietolappu ei ollut niin mielenkiintoinen täytettävä. Ohjaaja oli sitä mieltä, että minulle voisi kahta viikottaista treenikertaa varten tehdä kaksi ohjelmaa, jotta tulisi sopivasti vaihtelua. Se kuulosti hyvältä.
Ohjaaja kertoi myös olevansa ravitsemusneuvoja. Sepä hyvä, hän voisi joskus neuvoa myös ruoka-asioissa. Sanoin kuitenkin, että en sitten ole mikään jauhetta+tabletteja+kananmunia & broileria -tyyppi, joka oli ohjaajan mielestä hauska kommentti.
Viikonloppuna pääsin taas soittamaan pianoa, tällä kertaa ystäväni luokse. Nyt Adeline-kappale meni jo vähän paremmin, Myrskyluodon Maijaakin kokeilin ja hieman Albinonin Adagiota. Jälkimmäistä en ole koskaan soittanut aiemmin, se meni tapailuksi ja nuottien tihrustelemiseksi...
Vaikka viikonloppu oli muuten mukava, rva:n fiilis oli vähän alamaissa. Näin on välillä, sallittakoon se itse kullekin. Rva on luonteena sellainen, että reagoi muutoksiin ja sen sellaiseen jälkikäteen. Meillä oli aikamoisen raskas talvi työkuvioineen ja sairasteluineen. Reaktio tulee nyt jälkikäteen.
Nyt on jo vähän parempi olo, ja arkinen aherrus jatkuu taas. Naakka ei olisi tykännyt mennä tarhaan, ja rva:n oli vaikea jättää hänet sinne, kun tytön ilme oli niin alakuloinen. Täytyy toivoa, että hän siitä piristyy, ja onneksi tulee vappu ja pitkä viikonloppu.
Kommentit
Lähetä kommentti