Onnea Nasu, seitsemän vuotta!

Ihastuttava ja reipas marsu-ukkelimme Nasu on täyttänyt seitsemän vuotta! Nasu tuli meille heinäkuussa 2008 ensimmäiseksi marsuksemme (minulla niitä oli tosin ollut jo aiemmin, lapsuudessa).

Nasu on vuosien varrella ollut iso, pieni perheenjäsenemme. Nasu on täydellinen sylimarsu, hän voisi viettää silitettävänä ja huomion keskipisteenä vaikka monta tuntia. Oma tyttöystävä, Matilda on hänelle kaikki kaikessa.

Nasu on jo aikamoinen vanhus, mutta hyväkuntoinen sellainen. Ainoa huolenaihe on Nasun hammaskalusto, se alaetuhammas, joka on epämuodostunut, kasvaa koko ajan ja rva:n pitää leikata sitä joka viikko. Nasu ei käytä etuhampaitaan ollenkaan, mistä olemme selvinneet paloittelemalla ruuan.

Rva ja koko perhe toivottavat Nasulle lisää aurinkoisia eläkepäiviä. Nyt on taas kevät ja ensimmäiset rairuohot on jo maisteltu. Toivottavasti ikää ja terveyttä vielä riittää nyt kun Naakkakin on alkanut osallistua marsujen hoitoon täyttämällä pellettikupin, kun sitä pyydetään.

Rva:n selkä meni viikonloppuna juntturaan oikean lavan kohdalta. Kipu oli sellainen, että oli vaikea kääntää päätä vasemmalle. Mikään venyttely, liike tai voimailu ei auttanut, tiistaina rva:lle puhkesi pieni flunssa. Todennäköisesti se oli syy lavan ongelmiin, kun tilanne on nyt helpottanut.

Kun flunssa ei vielä tiistaina ollut puhjennut, rva kävi treenaamassa salilla. Rva teki uusia liikkeitä, kaulan lihasten treeni (pään nosto ja pieni kannattelu selinmakuulla) ja alaselän vahvistaminen (kuntosalilaitteen kanssa). Uusista liikkeistä eräs käsiliike ylätaljalla ei oikein onnistunut, rva ei saanut oikeaa otetta, joten täytyy lukea ohjeet ja yrittää ensi kerralla uudestaan.

Eilen pikkuflunssa oli kovimmillaan, joten rva ei tehnyt mitään liikunnallista lukuun ottamatta käyntiä leikkipuistossa Naakan kanssa. Tänään flunssa onneksi helpottaa jo - ja näyttää siirtyneen rva:sta Naakkaan.

Kotona työskentely on tällä viikolla sujunut ihan hyvin. Aktiivinen työskentelyaika on rva:lla nyt nelisen tuntia päivässä, joista suurin osa sijoittuu aamupäivään. Tunnin välein rva pitää pienen tauon, jolloin verryttelee ja tekee jonkin pienen kotiaskareen, esimerkiksi vie roskat tai tyhjentää tiskikoneen. Sekin auttaa staattisesta asennosta palautumisessa.

Mikäli tämä rva:n suunnittelema työ osoittautuu onnistuneeksi valinnaksi, työtahti kiristyy aikanaan. Ei ehkä ihan kokopäiväiseksi, mutta pidemmäksi kuin nyt. Toistaiseksi töitäkään ei ole vielä kovin paljon, joten rauhallinen tahti onnistuu senkin puolesta.

Kun rva oli työkokeilussa, oli rva:lla siinä mielessä helpompaa, että tehtävät tulivat "yläpuolelta" ja rva tarttui niihin. Nyt rva:n täytyy itse olla sekä pomo että työntekijä, mikä tuntuu nyt alkuun hieman haasteelliselta. Rva on tosin vielä niin alussa, ettei tästä voi sanoa vielä paljon mitään.

Helpompaa kotona työskentelemisessä on ergonomia ja se, että pienillä tauoilla voi vaikkapa tehdä viiden minuutin selätinharjoittelun tai muuta jumppaa. Työpaikalla sellainen on vähän hankalampaa, siellä staattista istuma-asentoa, jossa niska rasittuu, tulee väkisinkin enemmän.