Fysiatrikäynti 2015
Kerrankin rva:lla on jotakin ihan suoraan blogini aiheeseen liittyvää kirjoitettavaa! Rva kävi maanantana Ortonissa fysiatrilla (yksityisasiakkaana). Viime kerta fysiatrilla oli vuonna 2013, kun olin joko raskaana tai pienen vauvan kanssa kotona, en enää muista ajankohtaa.
Minulla ei ollut mitään akuuttia asiaa lääkärille, minusta on vain hyvä käydä edes joka toinen vuosi, kun vamma ja oireisto kerran ovat kroonistuneet. Valitsin lääkärin erään ystäväni vinkin perusteella, lääkäri osoittautui fiksuksi ja mukavaksi.
Juttelimme oireistani ja lääkäri tutki minut. Meinasin ruveta nauramaan, kun hän olkapäätäni taivutellessaan sanoi, että " joo-o, ei täällä juuri rentoja lihaksia ole, tai ehkä yksi..." Niin, rva ei muista, koska oikean lavan lihaksisto viimeksi oli jotenkin muuten kuin jumissa!
Lääkäri totesi sen minkä jo tiesinkin. Oireet sopivat retkahdusvammaan, ja minulla on niskassa, yläselässä, olkapäissä ja käsissä (eniten oikeassa) hyvin tyypillinen pitkittyneen niskaongelman oireisto. Erilaisissa niskavammoissa oireisto kuulemma yhtenäistyy, kun sairaus pitkittyy.
Kun kerroin, että en juuri tällä hetkellä käytä lääkitystä kipuihini, lääkäri ehdotti, että käyttäisin edes silloin tällöin. Sopiva lääkitys voisi lieventää hankalampia kiputiloja, joita rva:lle tulee viikoittain. Sirdalud-lihasrelaksantin hän neuvoi vaihtamaan toiseen relaksanttiin, joka ei aiheuta väsymystä.
Kerroin, että käyn säännöllisesti fysioterapeutilla ja kuntosalilla. Lääkäri piti treenimäärääni riittävänä, mutta ehdotti, että kävisin fysioterapeutlla jonkin aikaa vähän useammin (käyn noin viiden viikon välein). Hän ehdotti, että nimenomaan kivunhoidollista puolta tehostettaisiin.
Hahaa, vai että kivunhoidollista! Tajusin yhtäkkiä, että olen hoitanut päivittäistä kipuani lähinnä yrittämällä unohtaa sen. Voisi tietysti olla parempi, jos välillä ottaisi sellaista hoitoa, joka helpottaisi kipua. Olen kai ajatellut, että minun on vain kestettävä tämä...
Rva myöntää, että on myös pihistelijä...OMT-fysioterapeutilla käyminen on kallista, vaikka saamani hoito on ollut laadukasta. Ehkä rva kuitenkin voisi parin kuukauden ajan löysentää kukkaronnyörejään, josko olo olisi sitten kesällä vähän parempi kuin yleensä.
Fysiatrikäynnistä jäi hyvä mieli, olin itsekin ollut oikeilla jäljillä sairautta pohtiessani. Tämä olotila on varmaankin monella tapaa jatkuva, mutta sen ei tarvitse mennä välttämättä huonommaksi. Lääkäri totesi, että kroonistuneen whiplashin kanssa eläminen ja oireiden aisoissa pitäminen vaatii omaa aktiivisuutta - tällöin sairauden kanssa voi elää, vaikka se ei useinkaan kokonaan parane.
Minulla ei ollut mitään akuuttia asiaa lääkärille, minusta on vain hyvä käydä edes joka toinen vuosi, kun vamma ja oireisto kerran ovat kroonistuneet. Valitsin lääkärin erään ystäväni vinkin perusteella, lääkäri osoittautui fiksuksi ja mukavaksi.
Juttelimme oireistani ja lääkäri tutki minut. Meinasin ruveta nauramaan, kun hän olkapäätäni taivutellessaan sanoi, että " joo-o, ei täällä juuri rentoja lihaksia ole, tai ehkä yksi..." Niin, rva ei muista, koska oikean lavan lihaksisto viimeksi oli jotenkin muuten kuin jumissa!
Lääkäri totesi sen minkä jo tiesinkin. Oireet sopivat retkahdusvammaan, ja minulla on niskassa, yläselässä, olkapäissä ja käsissä (eniten oikeassa) hyvin tyypillinen pitkittyneen niskaongelman oireisto. Erilaisissa niskavammoissa oireisto kuulemma yhtenäistyy, kun sairaus pitkittyy.
Kun kerroin, että en juuri tällä hetkellä käytä lääkitystä kipuihini, lääkäri ehdotti, että käyttäisin edes silloin tällöin. Sopiva lääkitys voisi lieventää hankalampia kiputiloja, joita rva:lle tulee viikoittain. Sirdalud-lihasrelaksantin hän neuvoi vaihtamaan toiseen relaksanttiin, joka ei aiheuta väsymystä.
Kerroin, että käyn säännöllisesti fysioterapeutilla ja kuntosalilla. Lääkäri piti treenimäärääni riittävänä, mutta ehdotti, että kävisin fysioterapeutlla jonkin aikaa vähän useammin (käyn noin viiden viikon välein). Hän ehdotti, että nimenomaan kivunhoidollista puolta tehostettaisiin.
Hahaa, vai että kivunhoidollista! Tajusin yhtäkkiä, että olen hoitanut päivittäistä kipuani lähinnä yrittämällä unohtaa sen. Voisi tietysti olla parempi, jos välillä ottaisi sellaista hoitoa, joka helpottaisi kipua. Olen kai ajatellut, että minun on vain kestettävä tämä...
Rva myöntää, että on myös pihistelijä...OMT-fysioterapeutilla käyminen on kallista, vaikka saamani hoito on ollut laadukasta. Ehkä rva kuitenkin voisi parin kuukauden ajan löysentää kukkaronnyörejään, josko olo olisi sitten kesällä vähän parempi kuin yleensä.
Fysiatrikäynnistä jäi hyvä mieli, olin itsekin ollut oikeilla jäljillä sairautta pohtiessani. Tämä olotila on varmaankin monella tapaa jatkuva, mutta sen ei tarvitse mennä välttämättä huonommaksi. Lääkäri totesi, että kroonistuneen whiplashin kanssa eläminen ja oireiden aisoissa pitäminen vaatii omaa aktiivisuutta - tällöin sairauden kanssa voi elää, vaikka se ei useinkaan kokonaan parane.
Kipu taitaa olla sellainen ilmiö, missä ihmisten suhtautuminen jakautuu ääripäihin. Osa ei hyväksy kivun olemassaoloa lainkaan ja haluaa näin ollen siitä eroon, myös pienissä määrin. Osa taas usein joutuu hyväksymään ja sitä kautta alistumaan syystä X aiheutuvan kivun jatkuvaan olemassaoloon. Onneksi tuli mahdollisuus pieneen skeptisyyteen! Toisaalta jos jo arkielämää rajoittavasta kivusta on mahdollista taittaa kärki pois, tilaisuuteen tarttuminen käy varmasti jo itsensä arvostamisesta :)
VastaaPoistaNäinhän se juuri menee! Kipuja on tietysti erilaisia, ja kipu on hyvin subjektiivinen kokemus, minusta esim. flunssan alkuvaiheen kurkkukipu on ihan kamala, vaikka kyseessä on ihan harmiton tartuntatauti :D Hyvin sanottu tuo "taittaa kivun kärki pois"...juuri tätä itsekin ajattelin, silloin normaali liikkuminen onnistuisi, eikä kivun takia tulisi jäykistettyjä muita paikkoja, kun esimerkiksi niskaan sattuu.
VastaaPoista