Päivitys minusta itsestäni =)
Rva:n mielessä on pyörinyt monenlaisia asioita viime aikoina. Eräs iso kysymys on, millainen rva todella on. Näin isoon kysymykseen ei ole löytynyt yksiselitteistä vastausta. Itsestään on oikein kiva puhua, välillä vähän muustakin kuin niskavammasta ja liikunnasta.
Rva on varsin sosiaalinen, ihmisiin on mukava ja helppo tutustua. Aika nopeasti rva huomaa siirtyneensä tervehtimisasteelta kahvitteluasteelle. Lapsena rva oli koulukiusattu, mikä oli tosi surullista. Ehkä tämä vaikuttaa siihen, että rva arvostaa ihmisiä ympärillään.
Rva:ssa on myös yksinäisyyttä kaipaava puolensa - välillä pitää vähän hengähtää. Liika kuormitus vaikuttaa rva:han voimakkaasti, mieli alkaa toimia helposti ylikierroksilla. Tarpeellisesta levosta on huolehdittava (ei ollut helppoa Naakan vauva-aikaan), muuten rva ei voi henkisesti hyvin.
Rva on ehdottomasti pienten ei niin kauan kestävien projektien ihminen (lemmikkieläimiä lukuun ottamatta). Joitakin vuosia sitten rva väkerteli itse koruja - nyt tarvikkeet voisi vaikka lahjoittaa johonkin.
Aina joskus rva virkkaa ja neuloo jotakin, aivot eivät kuitenkaan ole oppineet neulonta-ohjeita kovin hyvin, sillä rva on vasenkätinen. Kun ohjeessa lukee oikealle ja sitten pitäisikin mennä vasemmalle, rva ei oikein osaa. Kuvalliset ohjeet sekoittavat vielä enemmän!
Kirjojen lisäksi rva:n mieleen on blogien ja perinteisten aikakauslehtien lukeminen. Jälkimmäiset ovat nettiä rauhoittavampaa luettavaa. Aikakauslehdissä rva hyppää yli vaate- ja meikkiesittelyt sekä usein ruokaohjeet. Jutut ihmisistä kiinnostavat.
Juuri tänä keväänä rva on pohtinut ainakin...
- asuntokauppaa (myytäviä asuntoja on kiva seurata, vaikka emme olekaan muuttamassa)
- puutarhanhoitoa (rajoittuu meillä parvekkeeseen ja ikkunalautoihin)
- tanssiharrastuksen aloittamista (siirtynee ensi syksyyn)
- sitä, miten voisi innostua leipomisesta
Rva:ta huolettaa
- vallalla oleva ajattelumalli, jonka mukaan jokaisen tulisi päteä vähän kaikessa
- se, kuinka liika sosiaalisessa mediassa roikkuminen huonontaa keskittymiskykyä
- kaikenlaisten ajattelusuuntien ääripäiden voimistuminen
- se, että käytetyt vaatteet täyttävät kaatopaikat, kun vaatteista on tullut melkein kertakäyttötavaraa
Olipas sekava kirjoitus! Rva:sta on kuitenkin mukava välillä tuoda esille, minkälainen ihminen ja ajattelija näiden lukuisten whiplash-päivitysten takana on. Välillä tekee hyvää itsekin todeta, millainen tällä hetkellä on ja millainen ei ole.
Oikein mukavaa toista pääsiäispäivää, rva lähtee nyt ulkoiluttamaan pikkunaakkaa!
Rva on varsin sosiaalinen, ihmisiin on mukava ja helppo tutustua. Aika nopeasti rva huomaa siirtyneensä tervehtimisasteelta kahvitteluasteelle. Lapsena rva oli koulukiusattu, mikä oli tosi surullista. Ehkä tämä vaikuttaa siihen, että rva arvostaa ihmisiä ympärillään.
Rva:ssa on myös yksinäisyyttä kaipaava puolensa - välillä pitää vähän hengähtää. Liika kuormitus vaikuttaa rva:han voimakkaasti, mieli alkaa toimia helposti ylikierroksilla. Tarpeellisesta levosta on huolehdittava (ei ollut helppoa Naakan vauva-aikaan), muuten rva ei voi henkisesti hyvin.
Rva on ehdottomasti pienten ei niin kauan kestävien projektien ihminen (lemmikkieläimiä lukuun ottamatta). Joitakin vuosia sitten rva väkerteli itse koruja - nyt tarvikkeet voisi vaikka lahjoittaa johonkin.
Aina joskus rva virkkaa ja neuloo jotakin, aivot eivät kuitenkaan ole oppineet neulonta-ohjeita kovin hyvin, sillä rva on vasenkätinen. Kun ohjeessa lukee oikealle ja sitten pitäisikin mennä vasemmalle, rva ei oikein osaa. Kuvalliset ohjeet sekoittavat vielä enemmän!
Kirjojen lisäksi rva:n mieleen on blogien ja perinteisten aikakauslehtien lukeminen. Jälkimmäiset ovat nettiä rauhoittavampaa luettavaa. Aikakauslehdissä rva hyppää yli vaate- ja meikkiesittelyt sekä usein ruokaohjeet. Jutut ihmisistä kiinnostavat.
Juuri tänä keväänä rva on pohtinut ainakin...
- asuntokauppaa (myytäviä asuntoja on kiva seurata, vaikka emme olekaan muuttamassa)
- puutarhanhoitoa (rajoittuu meillä parvekkeeseen ja ikkunalautoihin)
- tanssiharrastuksen aloittamista (siirtynee ensi syksyyn)
- sitä, miten voisi innostua leipomisesta
Rva:ta huolettaa
- vallalla oleva ajattelumalli, jonka mukaan jokaisen tulisi päteä vähän kaikessa
- se, kuinka liika sosiaalisessa mediassa roikkuminen huonontaa keskittymiskykyä
- kaikenlaisten ajattelusuuntien ääripäiden voimistuminen
- se, että käytetyt vaatteet täyttävät kaatopaikat, kun vaatteista on tullut melkein kertakäyttötavaraa
Olipas sekava kirjoitus! Rva:sta on kuitenkin mukava välillä tuoda esille, minkälainen ihminen ja ajattelija näiden lukuisten whiplash-päivitysten takana on. Välillä tekee hyvää itsekin todeta, millainen tällä hetkellä on ja millainen ei ole.
Oikein mukavaa toista pääsiäispäivää, rva lähtee nyt ulkoiluttamaan pikkunaakkaa!
Hyviä pohdintoja. Itse oon pohtinut viime aikoina mm. ihmisarvoa - mikä tekee ihmisestä arvokkaan ja miksi. Tästä oon blogijuttuakin suunnitteilla ja yhtenä yönä, kun pyörin kivuissani, mietin tätä aihetta tosi paljonkin, mutten kirjoittanut asiasta vielä...
VastaaPoistaKiitos, minä luen ihmisarvoa käsittelevän juttusi oikein mielelläni, kun sellaisen kirjoitat :) Minullakin nämä syvällisemmät pohdinnat liittyvät ehkä osaksi ikään, mutta vielä enemmän kroonistuneen sairauteni kanssa elämiseen. Nykyinen täydellisyys- ja tehokkuusajattelu on ihan hullua, voisin ihan hyvin suunnata lopun elämäni eräänlaisena vastarannan kiiskenä olemiseen - voin ihan hyvin olla se, joka ei edes halua suoriutua kaikesta. Sairaudet ja vammat ovat meillä ehkä tabu juuri siksi, että ne muodostuvat tavoitellun täydellisyyden esteeksi. Olen jälkeenpäin usein pohtinut, että kun meille esiteltiin yliopistossa erilaisia urapolkuja, olisi joukossa voinut olla sellainenkin, jossa kuvioissa on krooninen sairaus tai vamma ja miten se työelämä sitten jatkui tai aloitettiin...
VastaaPoista