Välähdyksiä mediasta
Rva on ollut viime päivinä flunssassa. Vaikka olo on ollut kurja, flunssa on antanut mahdollisuuden olla enemmän paikallaan kuin tavallisesti. Perjantai oli kyllä vaikea, kun kuume pysytteli suhteellisen korkealla koko päivän, ja hain Naakan päivähoidosta ja hoidin häntä puoli neljästä seitsemään, jonka jälkeen puolisoni saapui ja otti onneksi ohjat käsiinsä.
Sairausaika on antanut mahdollisuuden esimerkiksi lehtien lukemiseen tavallista tarkemmin. Perjantaina Helsingin Sanomat julkaisi yllätyksekseni koko sivun jutun whiplash-vammautuneesta (hänellä oli myös aivovamma).
Suurin osa artikkelin sisällöstä tuntui tutulta: oireet, diagnosoinnin hankaluudet, ongelmat vakuutusyhtiöiden, työllistämispalveluiden sekä terveydenhuollon kanssa...
Artikkelissa kerrottiin, että heikoimmassa asemassa ovat työttömät. Tämän allekirjoitan kohdallani. Kuten artikkelissa todettiin, meitä ei tutkita tarpeeksi tarkasti, saamme huonompia lääkärinlausuntoja ja jäämme paitsi hoidoista, kun ne pitää maksaa itse eikä kaikkeen tarvittavaan ole varaa. Työelämään pääsy/paluu jää yhä kaukaisemmaksi haaveeksi.
Artikkeli oli surullinen, mutta on toisaalta hyvä, että asiasta kirjoitetaan. Artikkeli oli ensimmäinen vuosien varrella lukemani, jossa ongelmat tuotiin noin hyvin esille. Suosittelen lukemaan, mikäli saatte lehden vielä käsiinne jostakin.
Ensi viikko tulee vielä olemaan ihan normaali työviikko, sen jälkeen Niskaset siirtyvät joulunviettoon. Perjantaina en kuumeisena keksinyt Naakalle kovin kummoista aktiviteettia, joten askartelin hänen kanssaan sydänkoristeen kuuseen.
Meillä ei ollut liimaa (joo, en ole supervarusteltu askartelutäti), joten tökkäsin teipin aina siihen kohtaan, mihin Naakka halusi kiinnittä joulupaperista leikkaamani tontunkuvan. Virkkasin sydämeen ketjusilmukkanauhan, jolla sydämen voi sitten ripustaa kuuseen.
Naakkaa muuten harmitti, ettei hän voinut käyttää saksia (kuinkahan pienelle ne lasten sakset voi hankia...), ei voinut virkata ketjusilmukoita (hän kaivoi lankalaatikostani isoimmat puikkoni ja ilmoitti kutovansa isot sukat) tai niistää nenäänsä askartelukartonkiin.
Siis ensi viikkoon...olen vielä aika tukkoinen, mutta enköhän kuitenkin mene töihin huomenna. Naakka on vielä tämän viikon päiväkodissa, joten vietämme ihan normaalin arkiviikon. Haluaisin tavata yhtä kaukana asuvaa, Suomessa kyläilevää ystävääni - tämän viikonlopun tapaamiset peruuntuivat, kun en ole ihan tapaamiskunnossa.
Yksi joululahja olisi vielä hankkimatta, ja joulukirje kirjoittamatta yhdelle Keski-Euroopassa asuvalle ystävälleni. Hän on yksi Naakan kummeista, ja minulle hyvin tärkeä ystävä, vaikka aina menee vuosia, kun tapaamme. Nyt minun vuoroni olisi matkata hänen luokseen, mutta voi olla, ettei reissu tänä vuonna onnistu.
Mukavaa alkavaa viikkoa ja parantumisia heille, jotka viettävät viikonloppun minun tavallani flunssan kourissa!
Sairausaika on antanut mahdollisuuden esimerkiksi lehtien lukemiseen tavallista tarkemmin. Perjantaina Helsingin Sanomat julkaisi yllätyksekseni koko sivun jutun whiplash-vammautuneesta (hänellä oli myös aivovamma).
Suurin osa artikkelin sisällöstä tuntui tutulta: oireet, diagnosoinnin hankaluudet, ongelmat vakuutusyhtiöiden, työllistämispalveluiden sekä terveydenhuollon kanssa...
Artikkelissa kerrottiin, että heikoimmassa asemassa ovat työttömät. Tämän allekirjoitan kohdallani. Kuten artikkelissa todettiin, meitä ei tutkita tarpeeksi tarkasti, saamme huonompia lääkärinlausuntoja ja jäämme paitsi hoidoista, kun ne pitää maksaa itse eikä kaikkeen tarvittavaan ole varaa. Työelämään pääsy/paluu jää yhä kaukaisemmaksi haaveeksi.
Artikkeli oli surullinen, mutta on toisaalta hyvä, että asiasta kirjoitetaan. Artikkeli oli ensimmäinen vuosien varrella lukemani, jossa ongelmat tuotiin noin hyvin esille. Suosittelen lukemaan, mikäli saatte lehden vielä käsiinne jostakin.
Ensi viikko tulee vielä olemaan ihan normaali työviikko, sen jälkeen Niskaset siirtyvät joulunviettoon. Perjantaina en kuumeisena keksinyt Naakalle kovin kummoista aktiviteettia, joten askartelin hänen kanssaan sydänkoristeen kuuseen.
Meillä ei ollut liimaa (joo, en ole supervarusteltu askartelutäti), joten tökkäsin teipin aina siihen kohtaan, mihin Naakka halusi kiinnittä joulupaperista leikkaamani tontunkuvan. Virkkasin sydämeen ketjusilmukkanauhan, jolla sydämen voi sitten ripustaa kuuseen.
Naakkaa muuten harmitti, ettei hän voinut käyttää saksia (kuinkahan pienelle ne lasten sakset voi hankia...), ei voinut virkata ketjusilmukoita (hän kaivoi lankalaatikostani isoimmat puikkoni ja ilmoitti kutovansa isot sukat) tai niistää nenäänsä askartelukartonkiin.
Siis ensi viikkoon...olen vielä aika tukkoinen, mutta enköhän kuitenkin mene töihin huomenna. Naakka on vielä tämän viikon päiväkodissa, joten vietämme ihan normaalin arkiviikon. Haluaisin tavata yhtä kaukana asuvaa, Suomessa kyläilevää ystävääni - tämän viikonlopun tapaamiset peruuntuivat, kun en ole ihan tapaamiskunnossa.
Yksi joululahja olisi vielä hankkimatta, ja joulukirje kirjoittamatta yhdelle Keski-Euroopassa asuvalle ystävälleni. Hän on yksi Naakan kummeista, ja minulle hyvin tärkeä ystävä, vaikka aina menee vuosia, kun tapaamme. Nyt minun vuoroni olisi matkata hänen luokseen, mutta voi olla, ettei reissu tänä vuonna onnistu.
Mukavaa alkavaa viikkoa ja parantumisia heille, jotka viettävät viikonloppun minun tavallani flunssan kourissa!
Kommentit
Lähetä kommentti