Joulun odotusta edelleen...ja Vegemite
Rva selvisi perjantaina viimeisestäkin työpäivästä, eli Niskaset aloittivat joululoman vieton. Flunssaa seurasi yskä, ja rva on vieläkin vähän toipilaana. Keskiviikkona olin sen verran tolpillani, että pääsin hierontaan. Se auttoi niskan tilannetta huomattavasti.
Salille ei ole ollut vielä asiaa, sillä rva suhtautuu vakavasti ihan tavallisenkin flunssan jälkitauteihin. Rva:lla on tapana saada flunssan päälle puolen vuoden astmaattinen yskä, joka kannattaa yrittää välttää, jos mahdollista.
Keskiviikkona aamulla kävimme juhlimassa Naakkasen päiväkotiryhmän joulujuhlaa. Naakka, 2,5 vuotta, oli juhlista aivan tohkeissaan. Koko ryhmä marssi estradille hyvässä järjestyksessä (1-vuotiaista lähes kolmevuotiaisiin).
Hienosti lapset lauloivat ja leikkivät monta laulua. "Leipuri Hiiva", "Tuiki tuiki tähtönen", "Joulu on taas", "Kilisee kilisee kulkunen" ja "Joulupuu on rakennettu" kuuluivat esityskappaleisiin. Vaikka sanonta "lapset tuovat joulun" kuulostaa vähän kliseeltä, ymmärrän sen nyt.
Perjantaina saimme vieraaksemme Naakan yhden kummitädin, kaukaa Australiasta asti. Hänen kanssaan vietimme polveilevia juttutuokioita kaukaisen maanosan elämästä ja tulimme tutuiksi Vegemite-tahnan, Australian epävirallisen kansallissymbolin kanssa - se maistuu kuivatulta soijakastikkeelta.
Maanantaina eli eilen meillä vieraili puolestaan Naakan toinen kummitäti, meillä monta kertaa vierailleen Neo-koiran omistaja. Neo ei nyt ollut mukana, hänkin oli myöhemmin samana päivänä suuntaamassa joulunviettoon maaseudulle.
Jouduin myös perumaan eilisen fyssarin kipeän oloni takia. Peruminen ei ollutkaan ihan helppoa, kun kukaan ei vastannut s-posteihin tai puhelimiin. Täytyy toivoa, ettei sieltä nyt laskuteta, kun kerran olen ainakin yrittänyt perua.
Eilen postissa tuli taas pino ihania joulukortteja. Yksi korteista oli ylitse muiden, siinä oli mukana joulukirje, jossa kerrottiin perheen kuluneesta vuodesta. Joulukirjeet eivät välttämättä ole ihan suomalainen perinne, mutta niitä on todella mukavaa lukea. Kiitos!
Salille ei ole ollut vielä asiaa, sillä rva suhtautuu vakavasti ihan tavallisenkin flunssan jälkitauteihin. Rva:lla on tapana saada flunssan päälle puolen vuoden astmaattinen yskä, joka kannattaa yrittää välttää, jos mahdollista.
Keskiviikkona aamulla kävimme juhlimassa Naakkasen päiväkotiryhmän joulujuhlaa. Naakka, 2,5 vuotta, oli juhlista aivan tohkeissaan. Koko ryhmä marssi estradille hyvässä järjestyksessä (1-vuotiaista lähes kolmevuotiaisiin).
Hienosti lapset lauloivat ja leikkivät monta laulua. "Leipuri Hiiva", "Tuiki tuiki tähtönen", "Joulu on taas", "Kilisee kilisee kulkunen" ja "Joulupuu on rakennettu" kuuluivat esityskappaleisiin. Vaikka sanonta "lapset tuovat joulun" kuulostaa vähän kliseeltä, ymmärrän sen nyt.
Perjantaina saimme vieraaksemme Naakan yhden kummitädin, kaukaa Australiasta asti. Hänen kanssaan vietimme polveilevia juttutuokioita kaukaisen maanosan elämästä ja tulimme tutuiksi Vegemite-tahnan, Australian epävirallisen kansallissymbolin kanssa - se maistuu kuivatulta soijakastikkeelta.
Maanantaina eli eilen meillä vieraili puolestaan Naakan toinen kummitäti, meillä monta kertaa vierailleen Neo-koiran omistaja. Neo ei nyt ollut mukana, hänkin oli myöhemmin samana päivänä suuntaamassa joulunviettoon maaseudulle.
Jouduin myös perumaan eilisen fyssarin kipeän oloni takia. Peruminen ei ollutkaan ihan helppoa, kun kukaan ei vastannut s-posteihin tai puhelimiin. Täytyy toivoa, ettei sieltä nyt laskuteta, kun kerran olen ainakin yrittänyt perua.
Eilen postissa tuli taas pino ihania joulukortteja. Yksi korteista oli ylitse muiden, siinä oli mukana joulukirje, jossa kerrottiin perheen kuluneesta vuodesta. Joulukirjeet eivät välttämättä ole ihan suomalainen perinne, mutta niitä on todella mukavaa lukea. Kiitos!
Kommentit
Lähetä kommentti