Oikea joulupukki
Joulu (vaan ei joulunaika) meni ja vilahti ohi, nyt ollaankin jo uuden vuoden kynnyksellä. Niskaset viettivät joulua perheen parissa, sen kohokohtiin kuuluivat joulurauhan julistuksen katseleminen televisiosta puolison ja Naakan kanssa ("Tämä on se Suomi täyttää 80 vuotta -laulu, sanoi Naakka Maamme-laulun kohdalla).
Toinen kohokohta, erityisesti Naakalle, taisi olla joulupukki. Joulupukkitraditio katkesi lapsuudenperheessäni noin 25 vuotta sitten, kun me lapset kasvoimme isoiksi. Viime vuonna joulupukki ei vielä tullut 1,5-vuotiaalle pikkunaakalle, mutta nyt aika sille oli kypsä.
Joulupukista puhuttiin koko joulukuu. "Haluan naisjoulupukin", oli Naakan oivallus (naiset eivät varmaan ole niin pelottavia kuin miehet). Vielä aatonaattona Naakkaa ei jännittänyt. Aattona tilanne muuttui, eikä Naakka olisi halunnut ensin lähteä joulunviettopaikaan ollenkaan, sen joulupukin takia.
Puoli seitsemän aikaan illalla oveen kolkutettiin. Sieltä se kauan odotettu vieras saapui, punaisessa asussaan ja lapikkaissaan. Sillä oli pitkä, valkoinen parta. Itkuhan siitä tuli, sen verran pelottava ilmestys se oikea pukki Naakalle oli.
Itku laantui nopeasti, kun alettiin neljän sukupolven voimin laulaa pukille. Pukki (toivottavasti) piti lauluistamme, sillä lahjasäkit avautuivat pian ja Naakkakin uskalsi hakea lahjoja.
Kun pukin tuli aika lähteä kotiin, Naakka oli jo niin reipastunut, että olisi halunnut lähteä katsomaan poroja, jotka olivat kuitenkin jääneet odottamaan sen verran kauas talosta, ettei kannattanut lähteä. Pukki meinasi unohtaa keppinsä, jonka Naakka nyt muistaa erityisenä asiana tästä joulusta.
Uusi vuosi se on myös jännittävä asia. Vuosi 2015 on ollut rva:lle monellakin tavalla merkityksellinen. Eniten ovat edistyneet työasiat, kun rva on ehtinyt olemaan kahdessa paikassa työllistettynä ja saanut lisää työkokemusta. Siinä välissä rva teki freelancer-töitäkin, joka oli myös uusi kokemus.
Kuluneen vuoden aikana rva on varmasti treenannut enemmän kuin kymmenenä viime vuonna yhteensä. Sekin on tuottanut tuloksia ja ollut pääasiassa ihan mukavaa.
Vastoinkäymisiäkin on ollut. Keho on kieltäytynyt pari kertaa toimimasta niskaongelmien lisäksi vielä muillakin tavoilla. Kiire (työt, päiväkotikuviot, kuntoutus jne,) on myös koetellut perhettämme, vaikka olemme yrittäneet karsia kaiken ylimääräisen minimiin. Läheisemmekin ovat kohdanneet vaikeuksia elämässään.
Ensi vuosi tuo tullessaan paljon samanlaista kuin tähänkin asti. Ensi vuosi on meidän Naakalle taas kasvun vuosi. Me Niskaset toivomme ensi vuodelta mahdollisimman paljon terveyttä. Rva aavistelee, että jotakin uutta ja jännittävää on tulossa - sehän kuuluu aina tulevaisuteen, vai mitä?
Toinen kohokohta, erityisesti Naakalle, taisi olla joulupukki. Joulupukkitraditio katkesi lapsuudenperheessäni noin 25 vuotta sitten, kun me lapset kasvoimme isoiksi. Viime vuonna joulupukki ei vielä tullut 1,5-vuotiaalle pikkunaakalle, mutta nyt aika sille oli kypsä.
Joulupukista puhuttiin koko joulukuu. "Haluan naisjoulupukin", oli Naakan oivallus (naiset eivät varmaan ole niin pelottavia kuin miehet). Vielä aatonaattona Naakkaa ei jännittänyt. Aattona tilanne muuttui, eikä Naakka olisi halunnut ensin lähteä joulunviettopaikaan ollenkaan, sen joulupukin takia.
Puoli seitsemän aikaan illalla oveen kolkutettiin. Sieltä se kauan odotettu vieras saapui, punaisessa asussaan ja lapikkaissaan. Sillä oli pitkä, valkoinen parta. Itkuhan siitä tuli, sen verran pelottava ilmestys se oikea pukki Naakalle oli.
Itku laantui nopeasti, kun alettiin neljän sukupolven voimin laulaa pukille. Pukki (toivottavasti) piti lauluistamme, sillä lahjasäkit avautuivat pian ja Naakkakin uskalsi hakea lahjoja.
Kun pukin tuli aika lähteä kotiin, Naakka oli jo niin reipastunut, että olisi halunnut lähteä katsomaan poroja, jotka olivat kuitenkin jääneet odottamaan sen verran kauas talosta, ettei kannattanut lähteä. Pukki meinasi unohtaa keppinsä, jonka Naakka nyt muistaa erityisenä asiana tästä joulusta.
Uusi vuosi se on myös jännittävä asia. Vuosi 2015 on ollut rva:lle monellakin tavalla merkityksellinen. Eniten ovat edistyneet työasiat, kun rva on ehtinyt olemaan kahdessa paikassa työllistettynä ja saanut lisää työkokemusta. Siinä välissä rva teki freelancer-töitäkin, joka oli myös uusi kokemus.
Kuluneen vuoden aikana rva on varmasti treenannut enemmän kuin kymmenenä viime vuonna yhteensä. Sekin on tuottanut tuloksia ja ollut pääasiassa ihan mukavaa.
Vastoinkäymisiäkin on ollut. Keho on kieltäytynyt pari kertaa toimimasta niskaongelmien lisäksi vielä muillakin tavoilla. Kiire (työt, päiväkotikuviot, kuntoutus jne,) on myös koetellut perhettämme, vaikka olemme yrittäneet karsia kaiken ylimääräisen minimiin. Läheisemmekin ovat kohdanneet vaikeuksia elämässään.
Ensi vuosi tuo tullessaan paljon samanlaista kuin tähänkin asti. Ensi vuosi on meidän Naakalle taas kasvun vuosi. Me Niskaset toivomme ensi vuodelta mahdollisimman paljon terveyttä. Rva aavistelee, että jotakin uutta ja jännittävää on tulossa - sehän kuuluu aina tulevaisuteen, vai mitä?
Kommentit
Lähetä kommentti