Kosken kuohuja katsellen

Sunnuntaina Niskaset päättivät vähän retkeillä. Retkikohteeksi valikoitui Helsingin Vanhankaupunginkoski ympäristöineen. Rva ja puoliso olivat viimeksi käyneet alueella vuosia sitten, ja muu perhe ei koskaan. 

Rva tykkää valtavasti katsella virtaavaa vettä. Kosken kuohut ovat jotakin vielä parempaa. Vanhankaupunginkoskella kulkee kiva ulkoilureitti, josta näkee koko kosken (ja vesiputouksen) eri suunnilta. 

Vanhan voimalaitoksen ympäristö on muutenkin jännittävä. Näimme vanhoja vesipyöriä ja muita voimalaitokseen liittyviä juttuja. Museokin olisi ollut, mutta koska lounasaika oli lähellä, emme tällä kertaa poikenneet museoon. 

Alue on siinäkin mielessä mukava, että mikäli pitkät kävelyretket eivät sovi kropalle syystä tai toisesta, tarjoaa ympäristö (varsinkin hyvällä säällä) mukavat pienen retken puitteet. 3-vuotiaamme selviytyi noin kilometrin matkasta hienosti, samoin rva. 

Naakkamme kiinnostui koskesta ja voimalaitoksesta. Saimme jälleen vastata lukuisiin kysymyksiin. Puoliso onneksi ymmärtää vähän enemmän tekniikkaa kuin rva, rva taas on hyvä kiinnittämään huomiota maiseman pieniin yksityiskohtiin, joita saatoimme yhdessä ihmetellä. 

Nyt alkuviikosta on ollut hauska muistella retkeä. Naakka osaa sanoa koko "Vanhankaupunginkoski" - sanan, vaikka sitä pitääkin vähän miettiä. Hän haluaisi koskelle pian uudestaan. Hän myös oppi, mikä on museo, vesipyörä, koski ja vesiputous. Jälkimmäinen vähän pelotti, mutta se pitää kuitenkin nähdä uudestaan. 

Nappe-vauva kulki puolison sylissä kantorepussa. Hän ei antanut sunnuntairetken häiritä päiväuniaan. Kantoreppu on hyvä juttu juuri tällaisilla retkillä - mikäli puoliso kantaa vauvaa. Minun kantoreppuiluni on niskan takia rajoitettua.

Mikä siinä sitten on ongelmana? No, ilmeisesti reppu painaa sen verran hartioita, että painopiste muuttuu ja niskaan tulee liikaa rasitusta. Ihan pieni matka onnistuu, kuten Naakan haku päiväkodista tänään. 

Naakka haluaa aika harvoin kävellä päiväkotiin, vaikka matkaa on vain 300 metriä. Tänä aamuna sain kehitettyä pienen stressin, kun lähtivät rattailla matkaan. Tämä tarkoittaa, että minä en voi hakea Naakkaa Napen kanssa vaunuilla, koska täytyy työntää rattaita.

Se taas merkitsee sitä, että emme voi jatkaa päiväkodista leikkipuistoon, vaikka se olisi mukavaa meille kaikille. Nappe kantorepussa en pysty huimaukseltani viettämään kovin kauan aikaa yhtään missään, saati sitten tekemään Naakan kanssa mitään.

Ratkaisu tähän on tulla suoraan kotiin ja ulkoilla Naakan kanssa myöhemmin illalla, kun puolisokin on maisemissa. Rva:lle mieluisin ratkaisu taas olisi terve niska, jonka kanssa voisi kantoreppuilla enemmänkin, jotta niitä vaunuja ei aina tarvitsisi kuskata mukana... no, näillä eväillä mennään ja se saakoon kelvata.