Hassuttelua

Rva on vuosien varrella todennut, että ehdottomasti tärkein voimavara elämän aallokossa risteillessä on hassuttelu. Sitä pitäisi mahtua jokaiseen päivään monen monta kertaa. Se kasvattaa henkisiä voimavaroja niin tehokkaasti.

Pari iltaa sitten meillä oli takana tosi uuvuttava päivä. Se oli ihan klassinen pikkulapsiperheen arkipäivä valvottuine öineen. Oli ollut paljon kotitöitä, lapsia, arkipäivän ratkaisuaan odottavia pulmia ja yllätys yllätys, selkä- ja niskakipuja. 

Kun ajattelin siirtyä pienen iltajumpan pariin, ilmeni, ettei puoliso pääse iltatoimistaan vauvaa (huutavaa sellaista) hoitamaan. Tuli fiilis, että nyt hypin seinille lopullisesti. Istuin kuitenkin sen sijaan vauvan kanssa nojatuoliin ja avasin Youtuben. 

Sieltä löytyi sattumalta puoli tuntia kestävä itämaisen tanssin alkeistunti.

Seuraavan puolen tunnin aikana totesin, että kun kipuja ja jumitusta on tarpeeksi, ei haittaa ollenkaan, vaikka minulla on vauva sylissä tyynyn päällä ja suoritan treenistä vain yläkropan osuuden (välillä vain yhdellä kädellä).

Olin jo aiemmin kuullut ja sisäistänyt, että itämainen tanssi on todella hyvä harjoitusmuoto jumittuneelle rintarangalle. Sen lisäksi se vaikuttaa tanssilajina mielenkiintoiselta. Jos oikeasti haluaa oppia, on toki parasta mennä oikealle kurssille. 

Rva:n puolittainen tanssisessio taas palveli myöhäisillan jumitus- ja liikunnantarvetta, kun paljon ei ollut mahdollista tehdä. Silti, pieni palanen eksoottista tanssia virkisti ja rentoutti yllättävästi.

Nappe sylissäni ihmetteli aikansa ja tottui sitten siihen, että makuualusta keikkuu ja äiti näyttää hassulta. Hän sulki silmänsä ja ilmeisesti myös vähän hämmentyi, sillä huutaminenkin loppui siltä illalta.

Kun puolison iltatoimet valmistuivat, kokeilin vielä peilin edessä muutamaa liikettä, jotka muistin videosta. Ne lämmittivät kehoa mukavasti ja olo tuntui taas vähän liikkuvammalta. Tein päätöksen lisätä itämaisen tanssin toivelajeihini, se voisi nimittäin olla kropalleni sopiva laji, ja tanssiminen on sitäpaitsi aina hauskaa!

En voi tässä jättää mainitsematta, että vauvan lisäksi puolisokin kai vähän hämmentyi, kun näki rva:n ketkuttamassa itseään peinin edessä - tilanteesta selvittiin kuitenkin varsin hillityillä kuittailuilla...Välillä liikunta voi olla näinkin pientä ja puolittaista, tässä tapauksessa ihan konkreettisesti. Pääasia on, että liikettä syntyy, hetki on hauska ja liikuntatapa mielenkiintoinen. 

Tässä on linkki videoon, jonka yläkropan harjoitukset tein: 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys