Äiti ja tytär
Minulla on ollut pitkä kausi, jolloin olen joutunut jättämään Naakan kanssa olemisen vähemmälle. Se on tuntunut kurjalta, sillä meillä on ollut hyvin kiinteä suhde toisen raskauteni alkuun saakka. Niin Naakalla on kyllä ollut isänsäkin kanssa - hän on ollut tasaisesti kummankin kanssa.
Kova raskauspahoinvointi loppuvuodesta ja tämän vuoden alusta pakotti minut sohvalle makaamaan useaksi kuukaudeksi. Tuolloin Naakka vietti pitkiä päiviä päiväkodissa ja vietti oikeastaan kaiken ajan isänsä kanssa.
Tuolloin en juuri pystynyt yökkäykseltäni edes kirjoja lukemaan, korkeintaan silittelemään ja olemaan lähekkäin, kun Naakka jaksoi olla paikallaan.
Tilanne onneksi parani, kunnes loppuraskaudesta pahoinvointi yltyi taas sietämättömäksi ja iso maha esti taas monta asiaa. Kun vauva syntyi, se rajoittava tekijä oli sektiohaava tai imetyksen alkeita opetteleva äiti-vauva-pari.
Viime päivinä tilanne on alkanut muuttua. Asiat ovat edenneet, ja minulla on mahdollisuus tehdä enemmän juttuja ison tyttöni kanssa. Voi, kuinka olenkaan häntä ikävöinyt! Eilen illalla vietimme satuhetken (8 satua, huh). Se muuten riitti tainnuttamaan hänet helposti unten maille - taisi olla määrällinen ennätyksemme.
Tänään aamulla hoitelin jo tottuneen elkein molemmat muksut läpi aamupalan ja muiden aamutoimien. Puoliso nukkui nyt vähän pidempään, kun hän toimi Nappe-vauvan yöhoitajana varhain tänä aamuna.
Kun puoliso selviytyi sängystä ylös, me lähdimme Naakan kanssa ulos seikkailemaan. Kiipesimme "vuorelle" (kodin lähikallio) sekä kulkeuduimme hitaasti leikkipuistoon. Nyt pystyin jo antamaan Naakalle vauhtia keinussa, tosin hänen mielestään liian vähän aikaa.
Minä näytin hänelle huvikseni muutaman akrobaattiliikkeen (rva:n mittakaavassa siis), vähän tasapainottelua yhdellä jalalla, se jalka eri suuntiin ojennettuna. Rva:lla oli kivaa ja selkä tykkäsi, mutta Naakan mielestä harjoittelu oli tosi typerää, kun temput eivät heti ottaneet onnistuakseen.
Tästäpä rva ymmärsi, että alkaakin itse tasapainotella jonkin verran päivittäin. Pieniä harjoituksia on tullut joskus aiemminkin tehtyä, mutta muutamastakin syystä ei pitkään aikaan. Täytyy toivoa, että rva saa vielä uudestaankin seurakseen neiti Jääräpään, 3v...
Nyt rva ryystää kahvikupillista (tuli ihan nukahdettua päiväunille vaikka ei ollut edes tarkoitus). Ihan parin minuutin kuluttua rva alkaa pakata saunakassia ja suostutella Naakkaa lähtemään saunaan kanssaan. Jos suostuttelu epäonnistuisi, ei saunahetki omassa ylhäisessä yksityisyydessä toki olisi pahaksi sekään ;)
Kova raskauspahoinvointi loppuvuodesta ja tämän vuoden alusta pakotti minut sohvalle makaamaan useaksi kuukaudeksi. Tuolloin Naakka vietti pitkiä päiviä päiväkodissa ja vietti oikeastaan kaiken ajan isänsä kanssa.
Tuolloin en juuri pystynyt yökkäykseltäni edes kirjoja lukemaan, korkeintaan silittelemään ja olemaan lähekkäin, kun Naakka jaksoi olla paikallaan.
Tilanne onneksi parani, kunnes loppuraskaudesta pahoinvointi yltyi taas sietämättömäksi ja iso maha esti taas monta asiaa. Kun vauva syntyi, se rajoittava tekijä oli sektiohaava tai imetyksen alkeita opetteleva äiti-vauva-pari.
Viime päivinä tilanne on alkanut muuttua. Asiat ovat edenneet, ja minulla on mahdollisuus tehdä enemmän juttuja ison tyttöni kanssa. Voi, kuinka olenkaan häntä ikävöinyt! Eilen illalla vietimme satuhetken (8 satua, huh). Se muuten riitti tainnuttamaan hänet helposti unten maille - taisi olla määrällinen ennätyksemme.
Tänään aamulla hoitelin jo tottuneen elkein molemmat muksut läpi aamupalan ja muiden aamutoimien. Puoliso nukkui nyt vähän pidempään, kun hän toimi Nappe-vauvan yöhoitajana varhain tänä aamuna.
Kun puoliso selviytyi sängystä ylös, me lähdimme Naakan kanssa ulos seikkailemaan. Kiipesimme "vuorelle" (kodin lähikallio) sekä kulkeuduimme hitaasti leikkipuistoon. Nyt pystyin jo antamaan Naakalle vauhtia keinussa, tosin hänen mielestään liian vähän aikaa.
Minä näytin hänelle huvikseni muutaman akrobaattiliikkeen (rva:n mittakaavassa siis), vähän tasapainottelua yhdellä jalalla, se jalka eri suuntiin ojennettuna. Rva:lla oli kivaa ja selkä tykkäsi, mutta Naakan mielestä harjoittelu oli tosi typerää, kun temput eivät heti ottaneet onnistuakseen.
Tästäpä rva ymmärsi, että alkaakin itse tasapainotella jonkin verran päivittäin. Pieniä harjoituksia on tullut joskus aiemminkin tehtyä, mutta muutamastakin syystä ei pitkään aikaan. Täytyy toivoa, että rva saa vielä uudestaankin seurakseen neiti Jääräpään, 3v...
Nyt rva ryystää kahvikupillista (tuli ihan nukahdettua päiväunille vaikka ei ollut edes tarkoitus). Ihan parin minuutin kuluttua rva alkaa pakata saunakassia ja suostutella Naakkaa lähtemään saunaan kanssaan. Jos suostuttelu epäonnistuisi, ei saunahetki omassa ylhäisessä yksityisyydessä toki olisi pahaksi sekään ;)
Kommentit
Lähetä kommentti