Hierojalla ja pieniä kokeiluja
Paljon tämän kropan kanssa saa ponnistella edelleen... Toisaalta, en tiedä, tulisiko tehtyä ja kokeiltua niin paljon, jos näitä vaikeuksia ei olisi. Olin toissapäivänä hieronnassa. Pystyin onneksi hyvin irrottautumaan kotoa, kun oli lauantai ja puoliso oli kotona.
Hierojani pohtii ja tutkii kehoni jännitysalueita joka kerta vähän erikseen ja osaa myös spontaanisti suunnitella, mihin milloinkin kannattaa kiinnittää huomiota. Tällä kertaa erityisen jumissa olivat hartiat (viime kerralla muistaakseni lapojen ympäristö).
Tällä kyseisellä hierojalla käynti on muutenkin virkistävää. Meillä on samanikäisiä lapsia, joten aika kuluu myös heistä (ja itsestämme) jutustellessa. Tunnen hänet muutenkin kuin hierojana, joten keskustelu on melkoisen vapaata.
Synnytyksestä on nyt melkein kuusi viikkoa, ja olen virkistynyt sen verran, että jaksan tehdä rintarankaliikkeitä useamman kerran päivässä. Tämä onnistuu, kun yksittäinen sessio kestää korkeintaan muutaman minuutin.
Teen ihan tavallisia olkapäiden pyörityksiä kädet alhaalla tai sivuilla. Jälkimmäisen teen vähän etunojassa, kun se ottaa sillä tavalla oikeasta kohdasta. Sitten kääntelen yläkroppaani puolelta toiselle erilaisin liikevariaatioin.
Ei tämä vartaloani vetreäksi saa, kroonikko mikä kroonikko. Veri alkaa kuitenkin kiertää harjoitusten jälkeen paremmin ja aina jossakin kohdassa tuntuu vähän paremmalta.
Niska on taas jäykistelee vähän enemmän kuin haluaisin. Kokeilin eilen illalla ihan perusliikkeitä (pään nostoja selällään sekä molemmilla kyljillä) ihan muutamalla toistolla. Huomasin, että oikea puoli on paljon vasenta heikompi.
Pohdinnassa on nyt, pitäisikö noita liikkeitä tehdä säännöllisesti, jotta oikean puolen lihaksisto paranisi. Näitä täytyy aina pohtia erikseen, joten...
Mahdolliset plussat:
- Lihakset voimistuisivat ja jumitus helpottaisi.
- Huimaus helpottaisi ja sitä kautta koko elämä.
- Saisin onnistumisen tunteen, kun juttu pelaisi.
Mahdolliset miinukset:
- Jumitus pahenisi ja niska menisikin huonompaan kuntoon.
- Tämä vaikeuttaisi elämää moneksi päiväksi tai pahimmillaan viikoiksi. Joutuisin turvautumaan nykyistä enemmän muiden apuun päivittäisten asioiden hoidossa.
- Joutuisin toteamaan, että tämäkään ei onnistu.
Tällä tavalla pohdintani yleensä etenee. Niskan kanssa pitää edelleen olla tosi varovainen, kun sen vaivat ovat pahentuessaan sen verran invalidisoivia. Silti, yritän aina kehitellä uusia toimintatapoja, jotta asiat helpottuisivat.
Mihin sitten päädyin? No, päätin tehdä niskaliikkeitä joka ilta 5-10 toistoa jokaisessa asennossa ja katsoa viikon, miten niska reagoi. Teen liikkeet viimeisenä ennen nukkumaanmenoa, niin saan niskan lepotilaan nukkumaan mennessäni.
Hierojani pohtii ja tutkii kehoni jännitysalueita joka kerta vähän erikseen ja osaa myös spontaanisti suunnitella, mihin milloinkin kannattaa kiinnittää huomiota. Tällä kertaa erityisen jumissa olivat hartiat (viime kerralla muistaakseni lapojen ympäristö).
Tällä kyseisellä hierojalla käynti on muutenkin virkistävää. Meillä on samanikäisiä lapsia, joten aika kuluu myös heistä (ja itsestämme) jutustellessa. Tunnen hänet muutenkin kuin hierojana, joten keskustelu on melkoisen vapaata.
Synnytyksestä on nyt melkein kuusi viikkoa, ja olen virkistynyt sen verran, että jaksan tehdä rintarankaliikkeitä useamman kerran päivässä. Tämä onnistuu, kun yksittäinen sessio kestää korkeintaan muutaman minuutin.
Teen ihan tavallisia olkapäiden pyörityksiä kädet alhaalla tai sivuilla. Jälkimmäisen teen vähän etunojassa, kun se ottaa sillä tavalla oikeasta kohdasta. Sitten kääntelen yläkroppaani puolelta toiselle erilaisin liikevariaatioin.
Ei tämä vartaloani vetreäksi saa, kroonikko mikä kroonikko. Veri alkaa kuitenkin kiertää harjoitusten jälkeen paremmin ja aina jossakin kohdassa tuntuu vähän paremmalta.
Niska on taas jäykistelee vähän enemmän kuin haluaisin. Kokeilin eilen illalla ihan perusliikkeitä (pään nostoja selällään sekä molemmilla kyljillä) ihan muutamalla toistolla. Huomasin, että oikea puoli on paljon vasenta heikompi.
Pohdinnassa on nyt, pitäisikö noita liikkeitä tehdä säännöllisesti, jotta oikean puolen lihaksisto paranisi. Näitä täytyy aina pohtia erikseen, joten...
Mahdolliset plussat:
- Lihakset voimistuisivat ja jumitus helpottaisi.
- Huimaus helpottaisi ja sitä kautta koko elämä.
- Saisin onnistumisen tunteen, kun juttu pelaisi.
Mahdolliset miinukset:
- Jumitus pahenisi ja niska menisikin huonompaan kuntoon.
- Tämä vaikeuttaisi elämää moneksi päiväksi tai pahimmillaan viikoiksi. Joutuisin turvautumaan nykyistä enemmän muiden apuun päivittäisten asioiden hoidossa.
- Joutuisin toteamaan, että tämäkään ei onnistu.
Tällä tavalla pohdintani yleensä etenee. Niskan kanssa pitää edelleen olla tosi varovainen, kun sen vaivat ovat pahentuessaan sen verran invalidisoivia. Silti, yritän aina kehitellä uusia toimintatapoja, jotta asiat helpottuisivat.
Mihin sitten päädyin? No, päätin tehdä niskaliikkeitä joka ilta 5-10 toistoa jokaisessa asennossa ja katsoa viikon, miten niska reagoi. Teen liikkeet viimeisenä ennen nukkumaanmenoa, niin saan niskan lepotilaan nukkumaan mennessäni.
Kommentit
Lähetä kommentti