Eristys ei ole ihan uutta Rva:lle

Olen pohtinut, miksi en ota kehoituksia olla kulkematta mihinkään niin raskaasti. Noudatan, mutta en toistaiseksi kriisiydy.

Olen usein kirjoittanut blogiini, mitä asioita en ole tehnyt ikäisteni tahdissa. Nytpä minulla on asia, jonka olen jo kokenut.

Olin 2009-2012 niin huonossa kunnossa kipujen ja erityisesti huimauksen takia, että minun piti pysyä lähinnä kotioloissa. Kiersin lenkkinä korttelia, ja jos minun tarvitsi tehdä jokin hankinta, jouduin suunnittelemaan homman huolella, koska liikkeellä kaikki energia meni huimauksen kanssa olemiseen.

Olin tuolloin työikäinen, eli minun olisi kuulunut tehdä jotakin muuta ja varsinkin olla jossakin muualla. Katsoin sivusta, kun ikätoverini reissasivat, kävivät töissä ja pystyivät harrastamaan kaikenlaista kodin ulkopuolella ja porukassa vapaa-ajallaan.

Minä opin sen sijaan, kuinka päivärytmi (vuosiksi) on luotava kodin seinien sisäpuolella. On tehtävä sitä, mikä on mahdollista, ja suojeltava itseään ikäviltä ajatuksilta. Aina se ei tietenkään onnistunut, mutta selvisin.

Pystyin tuolloin lukemaan ja esimerkiksi katselemaan telkkaria hyvin rajallisesti. Siivoushommat olivat hitaita, koska fysiikka ei kestänyt. Edelleen, ulos ei kamalasti ollut menemistä, ellen saanut autokyytiä kohteeseen X ja pystynyt palaamaan sieltä tarpeeksi nopeasti takaisin, etten alkanut huimauksen takia esimerkiksi oksentamaan.

Minulla on siis kokemusta, kuinka elämä hoidetaan rajoitusten kanssa. Silloin revitään sieltä kodin piiristä se rytmi ja tekeminen, ja jos ulos pitää lähteä, hoidetaan välttämättömin. Ei se hauskaa ole, mutta joskus vaihtoehtoja ei ole.

Molemmat raskauteni ovat olleet niin sanottuja hyperemeesiraskauksia 9 kuukautta kestävän "oksennustaudin" kera. Myös niiden aikana olen joutunut olemaan pitkiä aikoja lähinnä kotioloissa.

Päivän aikana tein muuten aina seuraavia asioita: pyrin huolehtimaan ruokailustani, tein kuntoutukseeni liittyvät jumppaliikkeet, nautin pätkissä kirjoista ja tv-ohjelmista ja sen korttelilenkkini ajan pyrin kiinnittämään huomioni luontoon, vuodenaikaan ja elämään ympärilläni.
Nyt ei sentään tarvitse olla koko ajan sisällä, vielä.


Kommentit

  1. Toivottavasti saamme ulkoilla vielä jatkossakin. Valitettavasti aina muutama jääräpää, kun ei ohjeita kuuntele ja vaarantaa muutkin sekä aiheuttaa tällaiset mahdolliset lisätoimet kuten ulkonaliikkumiskielto tms.

    Kuulostaa rankalta nuo sinun kokemuksesi, mutta ihanan positiisen kautta silti otat asiat <3

    Tsemppiä ja jaksamista näihin aikoihin! <3

    https://www.kotonajakaupungilla.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri :) Näin on, ulkoilumahdollisuuden puuttuminen, varsinkin kesää kohden, olisi varsin veemäistä.

      Aloitin blogini vuosia sitten, kun tarvitsin vertaistukea niskavamman kanssa, ja halusin itse toimia vertaistukena myös. Sittemmin blogini sisältö on laajentunut käsittelemään vähän muutakin, mutta pyrin sisällyttämään niskavamma-asiaa blogiini edelleen, koska uusia vammautumisia tulee, ja silloin tiedonjano on tyypillisesti suuri.

      Kiitokset viestistäsi, ja tsempit & jaksamiset Sinulle myös <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys