Naakan ensi syksystä ja postcrossingista

Olin eilen  yhteydessä vanhempaan, jonka lapsi tulee samalle luokalle Naakan kanssa. Naakkahan aloittaa kaksikielisellä luokalla syksyllä, ja käy jo nyt kahtena aamupäivänä viikossa luokan oppitunneilla kuullakseen kieltä, josta tulee hänen koulukielensä.

Nyt opetus tosin keskeytyi, ehkä koko loppukevääksi. Naakka sai mukaansa kuvasanakirjoja joista "läksynä" on opetella pari uutta sanaa joka päivä. Otamme koko perhe tilanteen oppimisen kannalta, Naakka saa käydä kirjoittamassa uudet sanat tussitauluun päivittäin.

Oli hauskaa kuulla, että Naakan tulo on mukava asia jo siksikin, ettei luokalla ole ennestään kuin yksi tyttö. Kyse on niin pienestä kieliluokasta, että ensimmäinen, toinen ja kolmas luokka ovat samassa luokassa.

Naakka on edelleen kiinnostunut tästä kielestä. Me, Naakan ja Touhin vanhemmat olemme puhuneet, että myös Touhille voisi hakea siirtoa kieliryhmään (saman kielen ryhmä toimii myös Touhin päiväkodissa). Toivomme kaikki, että tämä onnistuu ensi vuonna.

Me siis jatkamme meille kaikille uuteen kieleen ja kulttuuriin tutustumista kotioloissa luultavasti koko tämän kevään.

Vaikka me emme juurikaan liiku, postcrossing-kortit kulkevat. Viime viikolla tuli kolme korttia, ja samaten meidän lähettämiämme oli otettu vastaan. Näin ollen odotamme vielä vähän, ja lähetämme sitten huhtikuun korttimme eteenpäin.

On ollut todella mukavaa saada postissa mukavia tervehdyksiä aivan vierailta ihmisiltä. Lapset ovat olleet kiinnostuneita korttien kuvista ja vähän teksteistäkin.

Minä olen aina tykännyt kartoista ja maantiedosta, ja pyrinkin etsimään kartasta paikat, joista kortit on lähetetty. Tällä kertaa kortit tulivat Saksasta ja Itävallasta. Saksan-kortit tulivat aivan eri puolilta maata - toinen Pohjanmeren rannalta, toinen viininviljelyalueelta Belgian rajalta.

Korttien kirjoittaminen on myös mielenkiintoista. Mitä oleellista itsestäsi tai kotimaastasi kertoisit postikortin kokoisella paperiarkilla ihmiselle, joka on sinulle täysin vieras?