Isompi koti?

40 ikävuoden lähestyminen aiheuttaa ilmeisesti pohdintaa myös rva:lle. Eräs asia, jota olen viime kuukausina pyöritellyt mielessäni, on asunto. Asumme edelleen samassa kerrostalokolmiossa, jonne muutimme Naakan synnyttyä. Viihdymme oikein hyvin.

Kuitenkin, onko se sitten omakotitalossa kasvaneen ajatus, että jonkinlainen omistusasunto pitäisi "suorittaa" jossain vaiheessa, vaikka ei edes halua. Tai en minä sitä oikeastaan vastusta - asia ei vaan kiehdo niin paljon, että päätyisin suorittamaan toimenpiteitä asian edistämiseksi.

Ne toimenpiteet tuntuvat kuitenkin meille liian rajuilta. Se tarkoittaisi käytännössä poistumista koko alueelta. Seitsemän vuoden aikana olemme tutustuneet tähän yhteisöön, ja lapset ovat kasvaneet siinä. Naakan spesiaaliluokka jäisi myös tänne. 

Toki sopeutuisimme muuallekin, varmasti voisimme elää hyvää elämää hyvinkin erilaisessa ympäristössä. Enkä tiedä, ajattelisinko asumisasiasta myös tulevaisuudessa näin - voinhan keksiä jotakin uutta ja ihmeellistä. 

Joka tapauksessa, mikäli lottovoittoa ei tule, emme ole toistaiseksi muuttamassa vuokrakolmiostamme mihinkään. Juuri nyt ei tarvitse tehdä muuta kuin pitää koti kunnossa, mutta ehkä lähivuosina joudumme vähän järjestelemään, jotta jokaisella perheenjäsenellä olisi tarpeeksi tilaa kodissamme.

Sinänsä olen tykännyt, nyt kun lapset ovat olleet pieniä, että olemme tosiamme lähellä - ja asuuhan tällä perhekoolla ihmisiä pienemmissäkin neliöissä - 74 neliötä on oikeastaan aika paljon. Ehkä jokin, jota kaipaan hieman, on oma sauna. Meillä oli vähän aikaa saunavuoro joitakin vuosia sitten, mutta lapsiperheen hulinat ajoivat ajastetun saunavuoron ohi.

Lasten kohdalla tilanne on, että Naakka on pari kertaa väläyttänyt tarvitsevansa oman huoneen. Toisaaalta hän ei meinaa uskaltaa nukkua yksin edes kerrossängyn yläsängyssä, vaikka Touhi nukkuu alasängyssä. Aamuyön "ralli" suuntautuu aikuisen viereen. Olen useamman kerran kysynyt, haluaako Naakka oman kirjoituspöydän - ei kuulemma vielä tarvitse.

Kun painostus käy suureksi, seuraava siirto taitaa olla lastenhuoneen ja minun makuuhuoneeni muuttaminen toisin päin. Jos lapset haluavat omat tilat, voi väliin varmaankin laittaa hyllykön tai jotakin vastaavaa. 

Radikaalein muutos olisi minun sänkyni siirtäminen olkkariin, jolloin kaksi makuuhuonetta vapautuisi lasten omiksi huoneiksi. Sekin on mahdollista, mutta en ole itse vielä ihan valmis näin suureen siirtoon :) Kuitenkin, tilaa on mahdollista "taikoa" lisää, vaikka asumisneliöt eivät vähään aikaan muutu miksikään.

Erään asian olen kuitenkin päättänyt: tavaroille en isompaa kotia hanki. Niiden määrän täytyy pysyä sellaisena, että kaikki mahtuu näihin neliöihin. Olen todella harkitsevainen tavaroiden suhteen, miinuksena tästä ehkä lasten lelut ;) , mutta ne vähenevät sitten, kun lapset kasvavat.

Kotini ei ole todellakaan minimalismin helmi, enkä itse ole järjestyksen jumalatar. Meillä nyt vain on tietyt tavarat tietyissä paikoissa, ja tällä hetkellä eniten tilaa vievä asia ovat lasten kausivaatteet. Tilaa löytyy niillekin, mutta jostain kumman syystä vaatteet muuttuvat suuremmiksi joka vuosi :D 

Ripustaessani pyykkejä milloin minkäkin huoneen nurkkaan, huomaan myös joskus kaipaavani kodinhoitohuonetta. Ajoittain kaipaan myös omaa pihaa. Kuitenkin, asuinalueemme on tähän mennessä voittanut. Olen edelleen iloinen tästä kodista ja alueesta sen ympärillä. 

PS. Ajatukset siitä, mitä aikuisen ihmisen pitäisi saavuttaa, ovat oikeastaan aika huvittavia. 

PPS. Olen huono isoissa muutoksissa, joten asuntomme kelpaaminen vielä myöhempiinkin elämänvaiheisiin on minusta oikein lohduttava ajatus.

PPPS. Jos joku on asunnossamme surkea, se on nettiyhteys. Talon netti pätkii hyvinä päivinä vain vähän, huonoina netti ei meinaa toimia ollenkaan.