Putkiaivot

Jos jokin kuvaa viime aikojen olemustani, se olkoon "putkiaivot". Olen näiden viikkojen aikana saattamassa loppuun tämän vuoden opiskelut, yhteensä 30 op pitäisi olla kasassa vuoden loppuun mennessä. 

Syksyn opiskelujen "huipennus" painottuu marras- ja joulukuuhun. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ei hajuakaan, miten itsenäisyyspäivä jne. menivät. Olen vain opiskellut. Lukenut ja kirjoittanut esseitä. Lopun ajan olen antanut lapsilleni.

Kun olen käyttänyt viimeiset puoli vuotta elämästäni opintojen tekoon, mitä on vuorossa seuraavaksi? No, karkeasti sanottuna työttömyys. Ei vaan - on minulla sentään jokin käsitys, mitä aion keväällä tehdä. Helmikuussa on haku seuraaviin opintoihin, jotka alkavat syksyllä, jos niihin pääsen.

Tämän urakan jälkeen en voi sanoa, että lähtisin syksyllä opiskelemaan intoa uhkuen ;) Toisaalta, ensiksi tulee talvi, kevät ja kesä. Ehkä sen jälkeen taas on voimia enemmän.

Ajat ovat olleet oudot, Perheen toinen aikuinen lohkaisi eilen. Hän sanoi, että voisimme suunnitella tekevämme ensi syksynä jokin ulkomaanmatkan. Olin aivan ihmeissäni. Äkkiä sitä tottuu, ettei mihinkään voi mennä. 

Kuitenkin, jos nyt rahaa löytyy, jonkinlainen reissu, edes pitkä viikonloppu, olisi pitkästä aikaa mukava. Ajatus matkustamisesta vauvan tai taaperon kanssa ei missään vaiheessa innostanut, mutta nyt Naakka ja Touhi lienevät tarpeeksi isoja. 

Edelleenkin, en oikein osaa ajatella, että liikkuminen maasta toiseen voisi olla mahdollista jo niinkin pian. Eihän se mitenkään varmaa ole, mutta jos rokotukset alkavat, moni asia varmaankin avautuu ennen pitkää. Riskillä ei matkalle kuitenkaan lähdetä.

Joka tapauksessa - hauskoja asioita ensi vuodelle on varmaankin lupa suunnitella. Tein ystäväni kanssa taannoin 20 kilometrin kävelylenkin Poronpolulla. Jotakin vastaavaa olisi älyttömän hauskaa tehdä myös keväällä. 

Kun saan nostaa nenäni irti kirjasta/ruudusta, en aio vähään aikaan lukea mitään älyllistä. Alkuvuosi olkoon omistettu...vaikkapa chick litille! Voi, kun koronatilanne helpottaisi, niin pääsisin liikenteeseen museokorttini kanssa - enkä vain minä, vaan myös lapseni. 

Joulu? Siihen on onneksi jo olemassa jonkinlainen suunnitelma. Alan myös olla sitä mieltä, että lasten joululahjat on nyt pääasiassa hankittu. Ostoskeskus naapurissa on kyllä kätevä - olen voinut silloin tällöin hankkia lahjan tai pari kaupassa käydessäni.

Sinänsä, olen varmaankin lähinnä väsynyt. En ole varsinaisesti alakuloinen, mutta lähes 39-vuotiaat aivoni ovat näemmä joutuneet koetukselle ;) Aion hemmotella itseäni kaikenlaisella hömpällä, kunhan kaksi loppuesseetä ja tentti ovat alta pois.

PS. Kaikki lasten joulujuhlat, siis päiväkodin ja koulun, on peruttu. En suoraan sanottuna ole täysin surullinen, että jouluviikot eivät ole täyteen buukattuja tänä vuonna.

PPS. Pirhana, yksi uusi sauvasirkka on ilmestynyt terraan - olen poistanut munat ( :D ) parhaani mukaan, mutta yksi on päässyt livahtamaan.

PPPS. Molemmat lapset uskovat vielä täysillä joulupukkiin. Tänä jouluna minäkin taidaan heittäytyä samaan tunnetilaan.