Jouluhulinaa

Niin se jouluaika keplottelee itsensä myös Niskasten matalaan majaan. Niin, oikeastaan joulua alettiin intoilla jo lokakuussa, kun Naakka katseli tubevideoista joulukalenterien koe-avaamisia ja teki sen pohjalta tarkan analyysin, millainen hänelle pitää hankkia ;) 

Tonttulakkeja lapset alkoivat pitää päässään marraskuussa, ja nyt on ainakin Naakalla maha kipeänä jännityksestä. Odotus taitaa tuntua todella pitkältä. Minä taas pohdin, että hemmetti, mitä kaikkea täytyy tehdä siihen mennessä.

Oikeastaan en tee enää paljoakaan. Pienimuotoista siivousta meillä on tehty pitkin viime viikkoja - sekaista täällä on siitä huolimatta :D En oikein älyä joulusiivousta - jos joitakin asunnon kohtia putsaa kerran vuodessa, niin ei sitä nyt joulukiireisiin kannata niputtaa. Toisaalta, jos tunnelma syntyy siitä, niin mikä ettei.

Meillä on leivottu torttuja ja pipareita, ja ne on jo syöty, eli jos haluamme lisää, niitä täytynee leipoa /ostaa taas. Olen hankkinut hyasintin (kukat eivät taida aueta jouluksi) ja laittanut keittiön pöydän päälle joululiinan. Mikäli pysymme terveinä huomiseen, jouluateriasta saan lähettää pian kiitokseni muualle.

Odotan joulunpyhiltä eniten oleilua lasten kanssa. Olen joutunut todella paljon keskittymään muuhun kuin heihin viime kuukausina, vaikka työni tulokset tulevat kyllä aikanaan heidänkin edukseen. On hauskaa, kun lapset ovat jo niin isoja, että omaehtoinen jouluhössötys onnistuu ilman minun sekaantumistanikin.

Yksi, mikä näyttää puuttuvan, on talvinen sää. Se pysyttelee itsepintaisesti pois täältä etelärannikolta, mutta ehkäpä säätyyppi viimein muuttuu seuraavien viikkojen aikana. Ei siinäkään muuta kuin että maisemat olisivat nätimmät ja lapset pääsisivät pulkkamäkeen ja ehkä myös luistelemaan.

Eilen iltapäivällä ip-kerhosta asteli kotiin iloinen Naakka ensimmäisen joulutodistuksensa kanssa. Istuimme yhdessä tarkastelemaan todistusta, joka oli oikein hyvä :) Näin on selvitty Niskasten ensimmäisestä peruskoulusyksystä. 

Koulunkäynti on koko ajan helpottanut sitä mukaa, kun Naakka on sopeutunut olemaan koululainen. Nyt läksytkin ovat mieluisampaa tekemistä, ja ei niitä onneksi ekaluokkalaiselle niin paljon tule. Todistus kertoi meille, että kun Naakka jatkaa kevään samaan malliin, niin hyvä tulee.

Naakka ja myös Touhi ovat juhlineet jouluhulinansa päiväkodissa ja koulussa ilman meitä vanhempia. Ilmeisesti molemmat ovat nauttineet juhlinnasta, mutta onhan tämä ollut hieman haikeaa, kun vanhemmat eivät pääse näkemään juhlahetkiä. Ehkä ensi vuonna sitten pääsemme.

PS. Tavoittelen tässä koronalukujen selvää laskua täällä pääkaupunkiseudulla, niin voisin mennä viimein leikkaamaan joka suuntaan hapsottavan koronatukkani.

PPS. Yritän parhaillaan sopeutua ajatukseen, että minun täytyy tänäänkin vielä opiskella.

PPPS. Oikein mukavaa joulua blogini lukijoille, mikäli en enää huomenna uutta kirjoitusta tee <3