Sauvasirkan (ja meidän tuleva) viimeinen matka

Sauvasirkkaterraario on nyt kuulunut olohuoneeseemme puolisen vuotta. Elo lemmikkien kanssa on sujunut rauhallisesti. Perushoito sujuu niin, että ne saavat salaatinlehden iltaisin ja samalla suihkutusta sumutepullosta. 

Noin viiden päivän välein kiikutan terraarion olohuoneesta keittiön pöydän ääreen ja puhditan jätökset lasiseinistä ja pohjalta. Tässä samalla poistuvat myös sauvasirkkojen munat, jotta kanta ei pääse kasvamaan liian villisti. Munat täytyy pakastaa ennen bioroskikseen laittamista, ja pakastaminen onnistuu helposti, kun siirrän pohjalla olleet talouspaperit myttynä pakastepussiin ja pussin pakkaseen muutamaksi päiväksi.

Sauvasirkkojen "keppimäisyys" jaksaa yhä kiinnostaa. Niitä otetaan terraariosta ulos varsin harvoin, koska ne eivät siitä pidä. Lähinnä silloin, kun joku vieras haluaa selfien sauvasirkan kanssa, niin hän sellaisen saa. 

Kuitenkin, yksi kolmesta alkuperäisestä sauvasirkasta tuli tiensä päähän viime viikolla. Touhi sanoi kuolleen sirkan nähdessään "voi rassukkaa". Illan mittaan Touhista tuli surullinen ja vähän itkuinen. Hän istui pitkään sylissäni sohvalla (ei ihan Touhille tyypillistä toimintaa).

Touhi tykkää miettiä asioille selityksiä, ja sauvasirkan kuolemasta hän pääsi aina maailmanloppuun asti. Silloin nousemme kuulemma suureen avaruusalukseen, jolla pääsemme uudelle planeetalle. Elämme siellä, kunnes sekin loppuu. Silloin tulee Touhin mukaan taas "vanha aika", ja pääsemme takaisin maan päälle. Silloin odotan kuulemma häntä uudestaan, ja kun hän taas syntyy, hän ei itke syntyessään, koska vanha maailma on hänelle tuttu kuten äitikin <3 

Aivan mielettömän hienoja ajatuksia 4-vuotiaalla! Hän on tullut ajatteluikään ja tykkää selvästi pohtia. Suru sauvasirkan kuolemasta kertoo myös siitä, että Touhi on empaattinen ja miettikin kovasti, miltä kuolema mahtoi sauvasirkasta tuntua.

Meillä on nyt jäljellä kuusi sauvasirkkaa, joista vielä kaksi on tätä vanhempaa sukupolvea. Kovin pitkäikäisiä nämä "pikkuiset" eivät ole, mutta mielenkiintoisia ne ovat kieltämättä olleet. Jää näkyväksi, kokeilemmeko joskus myöhemmin jotakin toista hyönteislajia - niitä näyttää olevan eläinkaupassa nyt tarjolla. 

PS. Onnistuimme viimein siivoamaan akvaarion ulkosuodattimen - yllättäen vesi alkoi kiertää akvassa vähän paremmin :D 

PPS. Lapset ovat sitä mieltä, että meille pitäisi hankkia koira. Minä taas olen sitä mieltä, että lapsissa on toistaiseksi ihan tarpeeksi hoitamista. Hamassa tulevaisuudessa sitten.

PPPS. Minä näköjään olen ja pysyn lemmikkifanina - samalla minulla on onneksi harkintakykyä, millaisia lemmikkejä taloudessa voi ruuhkavuosina pitää.