Lastenohjelmat - aikuiset kriitikkoina

Minulla ei varhaislapsuudessani ollut televisiota. Se oli turhuutta, ja lapsella pitäisi olla parempia virikkeitä (ihailen tässä vanhempieni suoraselkäisyyttä, varmasti näin onkin). Kuitenkin, Los Angelesin olympialaiset muuttivat ilmeisesti suunnan :D Tuosta ajasta jäi muutakin - itsellänikin oli pikkutyttönä kyseisten olympialaisten logopaita.

Luulisin, että ensimmäiset telkkariohjelmat, joita seurasin, olivat ilmeisesti Pikku Kakkonen ja Puoli Kuusi. Taisin viihtyä niiden parissa monta vuotta, sillä myös sisareni tapitti varmaankin niitä muutama vuosi myöhemmin.

Ihmemaaa Oz -piirretty on jäänyt mieleeni, harmi kun siitä ei ole edes pätkiä Youtubessa. Videovuokraamosta minulle lainattiin Matka maailman ympäri 80 päivässä (ei ollut tullut vielä telkkarista Suomessa) ja japanilainen animaatio Candy Candy, joka ei tainnut koskaan eksyä Suomen televisioon. 

Myöhemmin katselimme esimerkiksi lauantai- ja sunnuntaipiirrettyjä, aika isona seurasin vielä varsinkin Muumeja, kunnes tulin niin isoksi, ettteivät piirretyt enää kiinnostaneet.

Kun itse tulin äidiksi vuosikymmeniä myöhemmin, en ollut ollenkaan kartalla nykyohjelmista. Kokeilin Naakalle Teletappeja - eivät iskeneet ollenkaan. Naakka tykkäsi Pikku Kakkosen ohjelmista, jotka olen kummallisesti kerennyt jo unohtaa.

Touhi alkoi pienenä seurata ensiksi Puuha-Peteä ja sitten Palomies Sami valtasi ruudun, kunnes sen tunnari soi meidän kaikkien korvissa. Muumeja, sekä vanhoja että uusia, ovat molemmat lapset tykänneet katsoa. Moni suomeksi puhuttu ei-piirretty lasten elokuva on myös tullut suosikiksi. 

Tänä vuonna eräs suosikki ovat olleet mariopelipätkät Youtubesta, Lego Ninjago ja Naakalla muutama tubettaja. Naakka on vuoden aikana katsonut kaikki Disneyn piirretyt elokuvat, jotka olemme kirjastosta löytäneet, Touhikin monta niistä.

Olenko sensuroinut, mitä lapset saavat katsoa? Youtuben kanssa olen ollut melko tiukka - sen seuraamista vahdin aina tavalla tai toisella, kun siellä voi tulla vastaan mitä tahansa...lastenpiirrettyjen kohdalla en niinkään. Lapset osaavat itse tulla ilmoittamaan, jos joku kohta on pelottava. Eräs asia, jota olen rajoittanut, on katsomisaika - lasten täytyy kyetä myös keksimään leikkejä kotona ja ulkosalla tv:n katselun lisäksi.

Olen huomannut monen vanhemman nostalgisoivan oman lapsuutensa ohjelmia ja samalla kertonut, että heidän lastensakin täytyy mieltyä vanhoihin kunnon piirrettyihin. Tässä kohtaa olen suurimmaksi osaksi eri mieltä. Eiväthän ne 80-90-luvun piirretytkään olleet ensimmäinen piirrettyjen sukupolvi - jo yli 90-vuotias isoäitini näki Mikkihiiri-piirrettyjä 1930-luvulla elokuvateatterissa. 

Mielestäni aikuinen joutuu heti harmaalle alueelle, kun yrittää arvostella esimerkiksi nykyajan lastenohjelmia omasta näkökulmastaan. Emme yksinkertaisesti voi nähdä sitä, mitä lapsi näkee. Siksi olen päätynyt rajoittamaan katsomisaikaa jonkin näennäisen laadun sijaan.

En toki ole ollut täysin vaiti lapsuuteni ohjelmista. Tänä jouluna pukki toi lapsille Matka maailman ympäri 80 päivässä dvd-boksin, osaksi siksi, että haluan itse katsoa sen myös :D Touhiin ei niinkään iskenyt, mutta maailmasta ja maista kiinnostunut Naakka on tykännyt :) Nyt ollaan kuulemma jo Japanissa asti.




PS. Kun lastenohjelmia alkaa olla Niskasilla takana 7 vuotta, olen vain opetellut olemaan samassa tilassa lastenohjelman kanssa ja olemaan kuulematta lainkaan, mitä siinä sanotaan :D 

PPS. Emme juurikaan käy elokuvateattereissa ja tänä  vuonna vielä vähemmän - Touhi pitäisi kyllä viedä, kun tulisi sopiva elokuva.

PPPS. Joku mukava elokuva (aikuisten) olisi itsekin mukava katsoa tänä jouluna - lasten nukkumaanmenon jälkeen ei vain tahdo jaksaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys