Pitkästä aikaa

Huomaan yhtäkkiä olevani pisteessä, jossa koulu- ja opiskeluvuosi alkaa olla lopussa. Oikein työläät (toki antoisat) vuoden mittaiset opintoni alkavat olla todella lähellä päätepistettä. Naakka pääsee kolmoselle ja Touhi eskariin - tätä ennen saamme kuitenkin viettää kesälomataukoa.

Erinäisistä syistä johtuen harjoitteluni aikana oli yhteensä 2,5 viikkoa, jolloin harjoittelua ei voinutkaan suorittaa. Tämä muutti jäljellä olevan ajan kiireiseksi, ja opinahjoni päätti hieman helpottaa suorituksiani tilanteessa, jossa minulla ei olisi enää ollut mahdollista joustaa.

Leikkipuistossa pidettiin pitkästä aikaa kevätrieha pomppulinnoineen, voi varmaan kuvitella, kuinka innoissaan molemmat lapset olivat. Tilanne tuntui juhlalliselta siksikin, että leikkipuistotoimintaa on kaupungin toimesta kurjistettu vuosi vuodelta, ja lopulta jäljellä olisi ollut jo kolmas kesä, jolloin puistossa ei ole ollenkaan toimintaa.

Alueen vanhemmat olivat kuitenkin tarkkoina ja kuntalaisaloite toi lopulta avoimen kesäkuun puistoruokailuineen. Tämä oli todella positiivinen yllätys - jos vielä vesikin saataisiin uima-altaaseen...se olisi kyllä jo melkein liikaa toivottu ;) 

Kävelin eilen opiskelupaikasta kotiin. Matkaa kertyi yhteensä kuutisen kilometriä (koko päivälle tuli askelmittarin mukaan 9,5 km. En ole vähään aikaan kävellyt näin pitkiä matkoja. Mikään paikka ei ollut millään muotoa kipeä, mutta koska älypäänä unohdin astmalääkkeen kotiin, niin keuhkot eivät oikein tykänneet.

Sinänsä pitkien matkojen kävely (ei huippuvauhtia) on minulle todella mieluista. Tykkään kävellessäni kuunnella musiikkia, mutta toisaalta on mukavaa ihan vain katsella maisemia. 

Kaupunki tuntui olevan täynnä katusoittajia ja erilaisia tapahtumia. Se tuntuu koronavuosien jälkeen aivan ihmeelliseltä - samoin Senaatintorille palanneet turistibussit. Huomaan viihtyväni alkukesän kaupunkinäkymässä todella hyvin nyt, kun rajoitukset ovat ainakin toistaiseksi poistuneet :) 

On muutenkin kuin Liisa Ihmemaassa -olo. Viimeksi tänä aamuna se iski, kun olimme Touhin kevätjuhlissa. Viimeksi oltiin päiväkodin kevätjuhlassa, kun Touhi oli kolmevuosias. Sama aika on muuten mennyt päiväkotikuvien ottamisesta. Nyt ne piti ottaa, mutta sehän sitten peruuntui kasvatusalan lakon takia.

Touhi ei suostunut laittamaan minkäänlaisa siistejä vaatteita, eli juhlat tulivat ja menivät verkkareissa ja t-paidassa. Touhi kuitenkin lauloi monta laulua muiden esiintyjien mukana ja oli tyytyväinen, kun vanhemmat olivat katsomassa, ja aamupalalla sai kakkua. 

Naakallekin on tulossa kevätjuhlat, mutta en ole vielä selvittänyt tarkemmin, millainen politiikka juhlien suhteen on. Naakan edelliset juhlat olivat eskarin joulujuhlat :D , eli hänelläkin on jäänyt oikein monta juhlaa välistä. Toivottavasti pääsemme osallistumaan niihinkin.

PS. Haluaisin edelleenkin kävellä päivittäin pidempiä matkoja kuin nykyään kävelen. Tähän tarvittaisiin harmittavasti lisää aikaa, jota ehkä järjestyy, kun Touhi on suurin piirtein Naakan ikäinen :D 

PPS. Väännän vielä noin viikon verran loppututkielmaani, ja sitten se saa luvan olla valmis.

PPPS. Veri vetää puutarhapalstalle ihan jatkuvasti, ehkäpä huomenna pääsen taas hommiin. Yrttihyllystä löytyi uusi sitruunamelissa, koska nykyinen ei näemmä selvinnyt talvesta.