Omia päätöksiä
Olen viime aikoina miettinyt paljon, millaisia töitä alan tulevaisuudessa tehdä. Viime vuodet ovat menneet aikalailla kipujen, huimauksen, byrokratian ja sen sellaisen parissa. Päivittäinen energia on kulunut "kädestä suuhun" -periaatteen mukaisesti.
Tämänhetkinen ajatukseni on, että toimistotyöhön, edes puolipäiväiseen, en näillä näkymin mene. Sitä kapasiteettia, joka niskallani on käytettävissä, en halua istumatyöllä menettää. Tunti tai kaksi silloin tällöin voisi onnistua, mutta viikottaisesti ei.
Alani on sellainen, että osa-aikainen etätyö kotoa käsin on onneksi mahdollista. Tämä olisi pohtimistani vaihtoehdoista paras ratkaisu. Tällöin voisin itse säädellä tietokoneella istumista sen mukaan, miten niska kestää.
Alaa en halua vaihtaa, kun en ole omaanikaan päässyt juuri kokeilemaan. Sitäpaitsi opiskelu olisi ongelmallista, kun siihen liittyy yleensä luentoja ja harjoitteluja, joihin en välttämättä pystyisi niskan takia osallistumaan. Hmm...mille alalle sitten ryhtyisin...no eläintenhoitajaksi tietysti!
Aikuisena ihmisenä luotan siihen, että lähipiiri tukee päätöksiäni. Viranomaispuoli ei ole nyt lainkaan mukana, mikä näkyy räikeimmin siinä, ettei sairauspäivärahoja ole myönnetty (tuskin myönnetäänkään), kun olen niitä tarvinnut. Tämä on vaikeuttanut elämääni ja erityisesti kuntoutumistani monella tavalla.
Kroonisesti sairas, jonka sairaus ei kuulu korvattavien sairauksien joukkoon, on tämän päivän Suomessa yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolella, eräällä tavalla lainsuojaton. No, Sherwoodissa on ihan mielenkiintoista elää ja kierrellä - ainakin näin kesäaikaan.
ps. En ymmärrä, miksi tuo yksi kappale tulee valkoisella taustalla. En osannut korjata, joten olkoon tuollaisena!
Tämänhetkinen ajatukseni on, että toimistotyöhön, edes puolipäiväiseen, en näillä näkymin mene. Sitä kapasiteettia, joka niskallani on käytettävissä, en halua istumatyöllä menettää. Tunti tai kaksi silloin tällöin voisi onnistua, mutta viikottaisesti ei.
Alani on sellainen, että osa-aikainen etätyö kotoa käsin on onneksi mahdollista. Tämä olisi pohtimistani vaihtoehdoista paras ratkaisu. Tällöin voisin itse säädellä tietokoneella istumista sen mukaan, miten niska kestää.
Alaa en halua vaihtaa, kun en ole omaanikaan päässyt juuri kokeilemaan. Sitäpaitsi opiskelu olisi ongelmallista, kun siihen liittyy yleensä luentoja ja harjoitteluja, joihin en välttämättä pystyisi niskan takia osallistumaan. Hmm...mille alalle sitten ryhtyisin...no eläintenhoitajaksi tietysti!
Aikuisena ihmisenä luotan siihen, että lähipiiri tukee päätöksiäni. Viranomaispuoli ei ole nyt lainkaan mukana, mikä näkyy räikeimmin siinä, ettei sairauspäivärahoja ole myönnetty (tuskin myönnetäänkään), kun olen niitä tarvinnut. Tämä on vaikeuttanut elämääni ja erityisesti kuntoutumistani monella tavalla.
Kroonisesti sairas, jonka sairaus ei kuulu korvattavien sairauksien joukkoon, on tämän päivän Suomessa yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolella, eräällä tavalla lainsuojaton. No, Sherwoodissa on ihan mielenkiintoista elää ja kierrellä - ainakin näin kesäaikaan.
ps. En ymmärrä, miksi tuo yksi kappale tulee valkoisella taustalla. En osannut korjata, joten olkoon tuollaisena!
Kyllä alan hyvin ymmärtää noita niska/aivovammapalstojen "omaisuus, talo ja parisuhde meni"-kirjoituksia, kun samaisen byrokratian kanssa tappelen. Minulla sentään on TE-toimisto taustalla, joka pystyy pienellä pitäjällä kohdistamaan työkykytutkimusrahojaan yhteen ihmiseen... Mutta kieltämättä syö aikuisen ihmisen itsetuntoa käydä muiden rahapussilla, kun sitä omaa tiliä ei kohta enää ole eikä tule, kun tipahdan lopullisesti systeemin ulkopuolelle... mukamas työkykyisenä.
VastaaPoistaAnna, minullakin on TE-toimiston kuntoutusneuvojan tuki, mutta hän lähetti minut työkykyarvioon, jossa se neurologin aika meni siihen, että se..hmm..hymähteli alentuvasti kaikkeen mitä sanoin. Mulla ei kuulemma edes voi olla retkahdusvammaa, kun en kerta ole ollut kolarissa! En oikein edes ymmärrä, miksi minut neurologille siellä määrättiin. Jännä, että minulla on kolmen fysiatrin lausunnot, mutta se neurologi näyttäisi silti olevan se, jolla on työkykyni arvioinnin suhteen painavin sana...voi prkl sentään! Sun puolesta olen kyllä iloinen, kun työkkäri suostuu jopa tukemaan tuota Huhmar-tutkimusta! Vaikeaa kuvitella, että sellainen täällä Hgissä onnistuisi. Odotan kyllä mielenkiinnolla, millaiset vaikutukset noilla tutkimuksilla on sun tilanteeseen. =)
VastaaPoistaRva itse tässä testaa, pystyykö tähän kommentoimaan anonyymina, kun siinä on kuuleman mukaan ollut vaikeuksia.
VastaaPoistaJos ei ihan täysipäiväiseksi eläintenhoitajaksi rupea, niin ainakin pikku maistiaisen / käytännön harjoittelua eläimellisestä menosta Rouva Niskanen voi saada kun tulee poikkeamaan Tuomirannan farmilla. :)
VastaaPoista