Juhannus, farmi ja matofarmi

Perheyksikkömme juhannus kului varsin eläimellisissä tunnelmissa Farmarin luona, jonne lähdimme perjantaina ja tulimme takaisin sunnuntaina. Menomatkalla (kolmisen tuntia) niska hieman väsyi, ja se taas aiheutti huonovointisia hetkiä osaksi perjantai-iltaa.

Pysähdyimme toki matkalla syömään, ja se onneksi sujui ihan hyvin. Perille pääsimme noin kuuden aikoihin. Kampesin itseni (puutuneet jalat voi kai laskea osaksi itseä, vaikka ne eivät miltään tunnu) ulos autosta, ja olipas mukavaa hengittää kesäistä ruohon ja puunlehtien tuoksua!  

Jos hyppää muutaman vaiheen ohi, niin pian seurasimme jo juhannuskokkoa, joka olikin varsin komea. Vähän jännitti, että pysyykös se tuli rajatulla alueella, mutta eihän se kastellulla niityllä mihinkään levinnyt. 


Viikonlopun aikana kerkesimme nauttia muun muassa kissojen ja koirien läheisyydestä, minipossujen ulkoiluttamisesta, kanalassa tepastelemisesta, kasvimaan kitkemisestä ja  matofarmin hoitamisesta (jauhomadot ovat makoisaa ruokaa kanoille). 


Niska rauhoittui perjantaista lauantaihin, vaikka pysyikin kertakaikkisen jumissa. Kun vain keksisi, mikä tuohon jumiin auttaisi, kun se kipu on niin ärsyttävää, vaikkakaan ei rasittavimpiin oireisiin kuulukaan. 


Itselleni oli yllätys, kuinka mielenkiintoista ulkotarhassa elävien sikojen (ei siis minipossujen vaan ihan "oikeiden") touhuja on seurata. Ne tonkivat maata (mieluiten märkää ja mutaista) kärsällään, ovat melkoisia kulinaristeja ja varsin siistejä monellakin tapaa. Mainioita otuksia!


Sunnuntaina suuntasimme paluumatkalle yhtä aikaa muun Suomen kanssa...taisivat kyllä tulla toista kautta kuin me, sillä emme kohdanneet matkan aikana ruuhkaa laisinkaan. Minäkin taisin matkan aikana jopa torkahtaa, kun se niska oirehti kerrankin niin vähän. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys