Neurologilla

Tänään oli työkykyarvioon liittyvä neurologin konsultaatio. Juu-u, en koko tunnin aikana onnistunut luomaan neurologiin sellaista keskusteluyhteyttä, jossa asiani olisi tullut kuulluksi. Joskus neljänkymmenen minuutin kohdalla luovutin ja annoin hänen jatkaa luennointiaan, josta hän näytti kovasti pitävän.

Minua tutkivat fysiatrit ovat kuulemma väärässä, kaatumiseni ei ole voinut aiheuttaa retkahdusvammaa ja ne paranevat muutamassa kuukaudessa. Fysioterapiat ym. kuntoutukset ovat minulle täysin tehottomia ja Kela ei tule minua auttamaan (no, jälkimmäisen kannalle alan itsekin kallistua).

Hänen mukaansa minun seuraava osoitteeni on jälleen TE-toimisto, jossa minulle keksitään kuulemma "kaikenlaisia juttuja".  TE-toimistostahan ne minut työkykyarvioon lähettivät, kun eivät keksineet niitä juttuja, joita oireideni kanssa olisi mahdollista tehdä...

Huh sentään! Yritin toistuvasti viedä keskustelua siihen suuntaan, että mitä minun konkreettisesti tulisi nyt tehdä ihan jo itseni, urani ja toimeentuloni kanssa. Sitähän työkykyarviossa minun mielestäni kuuluisi selvittää. Ei tainnut tällä neurologilla olla kiinnostusta tarttua asiaan.

Ovat nämä kyllä niin uuvuttavia juttuja, että oksat pois! Aivorunkovauriosta ei myöskään syntynyt keskustelua, vaikka neuropsykologi väitti neurologin tietävän asiasta. Voi voi, nyt täytyy mennä lepäämään...