Sadepäivän (ja muidenkin) selkätreeni
Nyt, kun fysioterapia on kesätauolla (käyn luultavasti vielä pari kertaa alkusyksystä), on rankani ja lihasteni vetreyttäminen kokonaan omalla vastuullani. Uusia liikkeitä käytiin kevään aikana läpi valtavasti, liikkuvuutta ja voimaa yläniskasta lantioon asti.
Liikkeiden harjoittelu on vienyt paljon aikaa, mutta on onneksi ollut ihan hauskaa. Niskaa kuntoutan syvien niskalihasten harjoituksilla - retkahdusvammaisena minun pitäisi Ortonin fysiatrin mukaan hankkia paljon parempi niskan lihaksisto kuin ihmisten keskimäärin.
Muu harjoittelu on tällä hetkellä liikkuvuuden lisäämistä yläselkään. Olen todennäköisesti täällä jo aiemmin kertonut, että onnettomuuden yhteydessä koko yläselkäni jämähti jumiin, josta en ole sitä edelleenkään kyennyt kunnolla avaamaan - myöhemmin kuulin, että tällainen on ihan normaalia tämän vamman yhteydessä.
Yläselän liikkuvuusharjoitukset teen melkein joka päivä - niihin liittyy monenlaista kääntelyä ja vääntelyä. Kipua pitäisi varoa ja kaikkea muuta riuhtomista myös, sillä niskan saa vain entistä pahempaan jumiin.
Sitten on se hyödyllistäkin hyödyllisempi hyötyliikunta. Yritän kavuta portaat ylös pari kertaa päivässä - meidän asunto on viidennessä kerroksessa. Lisäksi tulevat siivoukset, kaupassa käynnit ja lenkkeily - jotakin joka päivä (tai sitten ei mitään, mikäli oireet ovat liian kovat).
Yleensä jaksan harjoituksia ihan hyvin. Motivaatiota laskeva tekijä taas on erityisesti tämä varsin hitaasti elpyvä kroppa. Vieläkään en ole juuri saanut merkittäviä (tai edes kunnolla havaittavia) muutoksia aikaan. No, ehkä niskani jaksaa nyt paikallaan seisomista vähän paremmin kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten.
Tuloksia odotellessa... Eivät nämä liikkeet ainakaan ole tilannettani pahemmaksi vieneet!
Hehee...asiasta kolmanteen....tänään Niskaska oli oikein reipas ja liikkuvainen ja laittoi jopa pyykit parvekkeelle kuivumaan. Ukkoskuuro yllätti. Liikunnallisella tyylillään N. sitten keräsi ne litimärät (linkouksen jälkeen ne olivat paljon kuivemmat) pyykit telineestä sisälle kuivumaan.
Liikkeiden harjoittelu on vienyt paljon aikaa, mutta on onneksi ollut ihan hauskaa. Niskaa kuntoutan syvien niskalihasten harjoituksilla - retkahdusvammaisena minun pitäisi Ortonin fysiatrin mukaan hankkia paljon parempi niskan lihaksisto kuin ihmisten keskimäärin.
Muu harjoittelu on tällä hetkellä liikkuvuuden lisäämistä yläselkään. Olen todennäköisesti täällä jo aiemmin kertonut, että onnettomuuden yhteydessä koko yläselkäni jämähti jumiin, josta en ole sitä edelleenkään kyennyt kunnolla avaamaan - myöhemmin kuulin, että tällainen on ihan normaalia tämän vamman yhteydessä.
Yläselän liikkuvuusharjoitukset teen melkein joka päivä - niihin liittyy monenlaista kääntelyä ja vääntelyä. Kipua pitäisi varoa ja kaikkea muuta riuhtomista myös, sillä niskan saa vain entistä pahempaan jumiin.
Sitten on se hyödyllistäkin hyödyllisempi hyötyliikunta. Yritän kavuta portaat ylös pari kertaa päivässä - meidän asunto on viidennessä kerroksessa. Lisäksi tulevat siivoukset, kaupassa käynnit ja lenkkeily - jotakin joka päivä (tai sitten ei mitään, mikäli oireet ovat liian kovat).
Yleensä jaksan harjoituksia ihan hyvin. Motivaatiota laskeva tekijä taas on erityisesti tämä varsin hitaasti elpyvä kroppa. Vieläkään en ole juuri saanut merkittäviä (tai edes kunnolla havaittavia) muutoksia aikaan. No, ehkä niskani jaksaa nyt paikallaan seisomista vähän paremmin kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten.
Tuloksia odotellessa... Eivät nämä liikkeet ainakaan ole tilannettani pahemmaksi vieneet!
Hehee...asiasta kolmanteen....tänään Niskaska oli oikein reipas ja liikkuvainen ja laittoi jopa pyykit parvekkeelle kuivumaan. Ukkoskuuro yllätti. Liikunnallisella tyylillään N. sitten keräsi ne litimärät (linkouksen jälkeen ne olivat paljon kuivemmat) pyykit telineestä sisälle kuivumaan.
Kommentit
Lähetä kommentti