Uudet rajat
Pikkuinen käänne parempaan suuntaan on säilynyt. Näinä päivinä minulla on ollut aikaa pohtia, miten elää näiden uusien rajojen mukaan.
Huimaus on lieventynyt siten, että kävely sujuu helpommin, samaten pysähtyminen kävelyn jälkeen. Myös istuminen ravintolassa (ei liian pitkä sellainen) näyttäisi luonnistuvan vähän paremmin. Olo on siis molempien suhteen hieman vakaampi.
Niskajumitus, joka pahenee joka toinen viikko (hieronnan väli on kaksi viikkoa), on sen sijaan ennallaan. Nyt kykenen myös yhä paremmin erottamaan toisistaan niskan jumituksesta ja tuosta hermostoviasta johtuvat huimaukset.
Tänään niska on erittäin jumissa, enkä ole saanut tilannetta lievitettyä oikein millään. Lähdin pari tuntia sitten kaupungille, ja olo oli jumituksen takia vähän hutera. Kyllä, minua siis huimasi. Kaupoissa kierrellessäni minulle tuli tuttuja vaikeuksia tarkentaa katsetta sekä huono olo, ja jouduin antamaan periksi n. 15 minuutin kiertelyn jälkeen.
Nyt olen kotona, ja olo on edelleen epävakaa. Voi, kun fysioterapialiikkeet alkaisivat edes vähän auttaa noita jumituksia! Miten jonkun niska ja yläselkä voivat olla niin jumissa, että mikään ei tunnu auttavan! Olo on kiukkuinen eikä ihme - sainhan muutaman päivän ajan maistaa elämää, jollaista elin viimeksi alkuvuodesta 2009.
Ajattelin purkaa kiukkuani siivoamiseen, vaikka sekin tekee huonoa. Täytyy tosiaan toivoa, että tilanne pitkällä aikavälillä muuttuisi parempaan suuntaan. Täytyy vain jaksaa harjoitella.
Huimaus on lieventynyt siten, että kävely sujuu helpommin, samaten pysähtyminen kävelyn jälkeen. Myös istuminen ravintolassa (ei liian pitkä sellainen) näyttäisi luonnistuvan vähän paremmin. Olo on siis molempien suhteen hieman vakaampi.
Niskajumitus, joka pahenee joka toinen viikko (hieronnan väli on kaksi viikkoa), on sen sijaan ennallaan. Nyt kykenen myös yhä paremmin erottamaan toisistaan niskan jumituksesta ja tuosta hermostoviasta johtuvat huimaukset.
Tänään niska on erittäin jumissa, enkä ole saanut tilannetta lievitettyä oikein millään. Lähdin pari tuntia sitten kaupungille, ja olo oli jumituksen takia vähän hutera. Kyllä, minua siis huimasi. Kaupoissa kierrellessäni minulle tuli tuttuja vaikeuksia tarkentaa katsetta sekä huono olo, ja jouduin antamaan periksi n. 15 minuutin kiertelyn jälkeen.
Nyt olen kotona, ja olo on edelleen epävakaa. Voi, kun fysioterapialiikkeet alkaisivat edes vähän auttaa noita jumituksia! Miten jonkun niska ja yläselkä voivat olla niin jumissa, että mikään ei tunnu auttavan! Olo on kiukkuinen eikä ihme - sainhan muutaman päivän ajan maistaa elämää, jollaista elin viimeksi alkuvuodesta 2009.
Ajattelin purkaa kiukkuani siivoamiseen, vaikka sekin tekee huonoa. Täytyy tosiaan toivoa, että tilanne pitkällä aikavälillä muuttuisi parempaan suuntaan. Täytyy vain jaksaa harjoitella.
Kommentit
Lähetä kommentti