Touhunuoliaisten joukkokato ja uusi alku
Jonkin aikaa sitten lupailin kirjoitella akvaarioni neljästä touhunuoliaisesta, näistä kestävistä ja ystävällisistä kotilonsyöjistä. Kesäkuun alussa tapahtui kuitenkin niin, että neljästä nuoliaisesta kolme kuoli yhtäkkiä, yhden viikon aikana. Sen seurauksena kotiloiden määrä nousi pilviin.
En tunnistanut sairautta. Kalat vain alkoivat kyhjöttää paikallaan "kuihtuivat" pois yksi toisensa jälkeen. Harmistus oli iso, sillä touhut ovat olleet todella mukavia kaloja. Ne ovat olleet eloisia ja rohkeita ja vieläpä ystävällisiä muille kaloille.
Kuvassa näkyy yksi touhunuoliainen vasemmalla (oikealla partamonni ja hänen yläpuolellaan kirsikkabarbiuros). Muita kuvia minulla ei touhuista olekaan - he kun ovat varsin vikkeliä ja meneväisiä ja siksi vähän hankalia kuvata.
Touhunuoliaiset tulivat meille kauhian kotilo-ongelman vuoksi. En halunnut käyttää minkäänlaisia torjunta-aineita, ja Helsingin akvaariokeskuksesta suosittelivat touhunuoliaisia, jotka syövät kotilonpoikaset. Niillä on itse asiassa niin voimakkaat leuat, että napsahdukset kuuluvat myös akvaarion ulkopuolelle!
Touhunuoliaiset ovat parvikaloja ja viihtyvät hiekkapohjalla. Akvaario saa olla myös hieman hämärä. Meillä on akvaariossa hämäriä kohtia enemmän kuin valoisia, mikä taas johtuu varsin rehevästä kasvillisuudesta. Veden pitää olla pehmeää ja n. 24 - 28 -asteista.
Tilanne nyt: yksi touhunuoliainen on tainnut taudista selvitä, vaikka on vielä vähän vaisun oloinen. Viikko sitten hankin meille yhden uuden touhun, se on pieni ja söpö poikanen. Tarkoitus on nyt odottaa noin kuukausi, että tauti varmasti poistuu (muut lajit eivät ole sairastuneet) ja sitten kasvattaa parven koko neljään tai viiteen.
Tällaista akvaariossa tällä kertaa - epidemia on kenties tiessään ja elo näyttää taas varsin seesteiseltä.
En tunnistanut sairautta. Kalat vain alkoivat kyhjöttää paikallaan "kuihtuivat" pois yksi toisensa jälkeen. Harmistus oli iso, sillä touhut ovat olleet todella mukavia kaloja. Ne ovat olleet eloisia ja rohkeita ja vieläpä ystävällisiä muille kaloille.
Kuvassa näkyy yksi touhunuoliainen vasemmalla (oikealla partamonni ja hänen yläpuolellaan kirsikkabarbiuros). Muita kuvia minulla ei touhuista olekaan - he kun ovat varsin vikkeliä ja meneväisiä ja siksi vähän hankalia kuvata.
Touhunuoliaiset tulivat meille kauhian kotilo-ongelman vuoksi. En halunnut käyttää minkäänlaisia torjunta-aineita, ja Helsingin akvaariokeskuksesta suosittelivat touhunuoliaisia, jotka syövät kotilonpoikaset. Niillä on itse asiassa niin voimakkaat leuat, että napsahdukset kuuluvat myös akvaarion ulkopuolelle!
Touhunuoliaiset ovat parvikaloja ja viihtyvät hiekkapohjalla. Akvaario saa olla myös hieman hämärä. Meillä on akvaariossa hämäriä kohtia enemmän kuin valoisia, mikä taas johtuu varsin rehevästä kasvillisuudesta. Veden pitää olla pehmeää ja n. 24 - 28 -asteista.
Tilanne nyt: yksi touhunuoliainen on tainnut taudista selvitä, vaikka on vielä vähän vaisun oloinen. Viikko sitten hankin meille yhden uuden touhun, se on pieni ja söpö poikanen. Tarkoitus on nyt odottaa noin kuukausi, että tauti varmasti poistuu (muut lajit eivät ole sairastuneet) ja sitten kasvattaa parven koko neljään tai viiteen.
Tällaista akvaariossa tällä kertaa - epidemia on kenties tiessään ja elo näyttää taas varsin seesteiseltä.
Kommentit
Lähetä kommentti