Rapujen paritteluaika ja mahdolliset muovipalmut
Eilen kerkesin tai muistin tuijotella meidän akvaariota pitkästä aikaa. Akvaario on ollut kesäkauden ajan hieman "tuuliajolla", vaikka perushoito onkin mallikelpoisesti suoritettu. Syksyn pimeillä akvaario alkaa aina kiinnostaa uudelleen - vielä en ole ihan keksinyt, mitä se tänä talvena kaipaisi.
Joka tapauksessa, sukaravuilla on kaikesta päätellen paritteluaika. Se näkyy lähinnä siten, että urokset kököttävät naaraan selässä ja toiset urokset yrittävät vuorollaan päästä tekemään sitä samaa. Meillä on kaksi naarasta ja kolme urosta, joten pientä kilpailua pääsee syntymään.
Lauma ei näiden sessioiden seurauksena kasva, sillä leväsukarapumme tarvitsevat murtovettä, jotta poikaset kehittyisivät aikuisiksi ravuiksi.
Huomasin myös, että nuorempi partamonnimme, Aleksi nimeltään, on kasvanut yhtä suureksi kuin vanhempi lajitoverinsa, Partamonni nimeltään. Aleksi on parivuotias, mutta Partamonni on suurin piirtein kahdentoista ikäinen.
Noin kuukausi sitten haimme eläinkaupasta kaksi touhunuoliaista alkukesästä kuolleiden tilalle. Nyt neljän parvi on koossa, ja kaikki näyttävät sopeutuneen hyvin toisiinsa. Nuoliaiset rouskuttelevat pienet kotilot ahnaisiin suihinsa, joten kotilo-ongelmakin on tällä erää ratkaistu.
Nyt olisi kiva, jos olisi akvaariosta kuvakin, mutta eipäs ole, kun etulasi on niin leväinen, ettei kuvaaminen nyt onnistu!
Eilen pienellä iltalenkillä muistin taas olla iloinen, kuinka niska ei enää juurikaan vaivaa, jos kävely kestää alle puoli tuntia. Olen yrittänyt treenata sitä vasemmalle katsomista, mutta se kyllä edelleen keinuttaa. Ortonissa saavat keksiä pääni palauttamiseksi jotakin.
Istuminen on edelleen alkeellisella tasolla - siihenkin vaikuttaa luultavasti eniten tuo vasemman puolen voimattomuus. Harmittavaa, kun tuo asiantunteva tutkimus- ja kuntoutuspuoli on tähän asti jäänyt niin alkeelliselle tasolle. Omista diagnooseista ja pohdinnoista kun seuraa niin helposti ohimosärky.
Muuten on ollut vähän ankeaa, mutta nyt edessä siintää toivon mukaan pieni kylpyläloma täällä kotimaassa. Ilmoitin puolisolle, että haluan paikkaan, jossa on lämmintä vettä ja tyylittömiä muovipalmuja, eikä hänellä ollut mitään ajatusta vastaan. Toivottavasti matka toteutuu!
Joka tapauksessa, sukaravuilla on kaikesta päätellen paritteluaika. Se näkyy lähinnä siten, että urokset kököttävät naaraan selässä ja toiset urokset yrittävät vuorollaan päästä tekemään sitä samaa. Meillä on kaksi naarasta ja kolme urosta, joten pientä kilpailua pääsee syntymään.
Lauma ei näiden sessioiden seurauksena kasva, sillä leväsukarapumme tarvitsevat murtovettä, jotta poikaset kehittyisivät aikuisiksi ravuiksi.
Huomasin myös, että nuorempi partamonnimme, Aleksi nimeltään, on kasvanut yhtä suureksi kuin vanhempi lajitoverinsa, Partamonni nimeltään. Aleksi on parivuotias, mutta Partamonni on suurin piirtein kahdentoista ikäinen.
Noin kuukausi sitten haimme eläinkaupasta kaksi touhunuoliaista alkukesästä kuolleiden tilalle. Nyt neljän parvi on koossa, ja kaikki näyttävät sopeutuneen hyvin toisiinsa. Nuoliaiset rouskuttelevat pienet kotilot ahnaisiin suihinsa, joten kotilo-ongelmakin on tällä erää ratkaistu.
Nyt olisi kiva, jos olisi akvaariosta kuvakin, mutta eipäs ole, kun etulasi on niin leväinen, ettei kuvaaminen nyt onnistu!
Eilen pienellä iltalenkillä muistin taas olla iloinen, kuinka niska ei enää juurikaan vaivaa, jos kävely kestää alle puoli tuntia. Olen yrittänyt treenata sitä vasemmalle katsomista, mutta se kyllä edelleen keinuttaa. Ortonissa saavat keksiä pääni palauttamiseksi jotakin.
Istuminen on edelleen alkeellisella tasolla - siihenkin vaikuttaa luultavasti eniten tuo vasemman puolen voimattomuus. Harmittavaa, kun tuo asiantunteva tutkimus- ja kuntoutuspuoli on tähän asti jäänyt niin alkeelliselle tasolle. Omista diagnooseista ja pohdinnoista kun seuraa niin helposti ohimosärky.
Muuten on ollut vähän ankeaa, mutta nyt edessä siintää toivon mukaan pieni kylpyläloma täällä kotimaassa. Ilmoitin puolisolle, että haluan paikkaan, jossa on lämmintä vettä ja tyylittömiä muovipalmuja, eikä hänellä ollut mitään ajatusta vastaan. Toivottavasti matka toteutuu!
Voivatko partamonnit todellakin elää noin vanhaksi? Olen ihan kuvitellut, että akvaariokalat eivät elä paria, kolmea vuotta pidempään.
VastaaPoistaAkvaariokaloissa on aika isojakin eroja, ja nämä partikset ovat niitä, jotka ovat meillä eläneet pisimpään. Laskeskelin juuri, että Partamonni on ollut meillä nyt jo yli kahdeksan vuotta ja käynyt elämässään läpi kaksi akvaarion muuttoa/vaihtoa. Aika moni laji on kumminkin noita pari vuotta eläviä, ja tietysti riippuu myös hoidosta, miten pitkäksi elinikä muodostuu :)
VastaaPoista