Lähes livemusiikkia
Olen viime päivinä löytänyt itseni useampaan otteeseen tv:n äärestä musiikkiohjelmia katsomassa. Tämän ohjelmatyypin seuraaminen ei ole juuri lainkaan kuulunut tapoihini - en ole edes ollut tietoinen siitä, mitä kaikkea on tarjolla.
Viime torstaina katselin Planin Ilta lapselle - gaalaa, jonka esityksiin (ja siihen muuhunkin asiaan) uppouduin ihan täysillä. Parhaat biisit olivat mielestäni "Kapteeni aika", jonka esitti Paula Koivuniemi ja lapsikuoro sekä "Aliina", jonka tulkitsi Jari Sillanpää pienen tytön kanssa.
Molemmat kappaleet ovat menneet minulta ohi, mutta nyt niitä on tullut kuunneltua aivan kyllästymiseen asti.
Sitten, perjantaina, katsoin "Vain elämää" -nimistä ohjelmaa, jossa joukko kotimaisia artisteja keskittyi yhden artistin uraan ja kappaleisiin. Nyt vuorossa oli Nylon Beatista ja soolourastaan tuttu Erin, ja kas kas, tämäkin ohjelma nosti tunteet pintaan!
Hullua tässä on se, että en edes aikanaan tykännyt yhtään Nylon Beatista - musiikkimakuni oli kokonaan toisaalla. Nyt se kuulosti oikein hyältä, varsinkin "Teflon love" -kappale Jari Sillanpään tulkintana sekä "Vanha nainen hunningolla" - kappale Katri Helenan esittämänä.
"Mistäs nyt tuulee", pitäisi minun nyt kysyä itseltäni. Luulen kyllä tietäväni. Niskavikani ei juuri koskaan päästä minua teatteriin, elokuviin tai minkäänlaisiin konsertteihin.
Parhaiten noista onnistuvat ehkä leffat, kun niissä saleissa on niin hyvät istuimet. Elokuvan pitää kuitenkin olla normaalimittainen, ei mikään kolmetuntinen.
Melkein kaikkien muiden esitysten seuraaminen on jäänyt - kipu ja huimaus vievät liikaa tilaa nautinnolta ja keskittymiseltä. Olen ollut tästä puutteesta aika hiljaa ja kenties halunnut itsekin unohtaa sen.
Viime päivät tv:n ääressä ovat kuitenkin nostaneet asian pintaan, ja tunnelataus (lähinnä sisäinen, muille näkymätön) onkin ollut melkoinen.
Tästä lähin taidankin seurata musiikkiohjelmia aiempaa tiiviimmin - onneksi suuri osa tunteesta välittyy tv:nkin välityksellä.
Viime torstaina katselin Planin Ilta lapselle - gaalaa, jonka esityksiin (ja siihen muuhunkin asiaan) uppouduin ihan täysillä. Parhaat biisit olivat mielestäni "Kapteeni aika", jonka esitti Paula Koivuniemi ja lapsikuoro sekä "Aliina", jonka tulkitsi Jari Sillanpää pienen tytön kanssa.
Molemmat kappaleet ovat menneet minulta ohi, mutta nyt niitä on tullut kuunneltua aivan kyllästymiseen asti.
Sitten, perjantaina, katsoin "Vain elämää" -nimistä ohjelmaa, jossa joukko kotimaisia artisteja keskittyi yhden artistin uraan ja kappaleisiin. Nyt vuorossa oli Nylon Beatista ja soolourastaan tuttu Erin, ja kas kas, tämäkin ohjelma nosti tunteet pintaan!
Hullua tässä on se, että en edes aikanaan tykännyt yhtään Nylon Beatista - musiikkimakuni oli kokonaan toisaalla. Nyt se kuulosti oikein hyältä, varsinkin "Teflon love" -kappale Jari Sillanpään tulkintana sekä "Vanha nainen hunningolla" - kappale Katri Helenan esittämänä.
"Mistäs nyt tuulee", pitäisi minun nyt kysyä itseltäni. Luulen kyllä tietäväni. Niskavikani ei juuri koskaan päästä minua teatteriin, elokuviin tai minkäänlaisiin konsertteihin.
Parhaiten noista onnistuvat ehkä leffat, kun niissä saleissa on niin hyvät istuimet. Elokuvan pitää kuitenkin olla normaalimittainen, ei mikään kolmetuntinen.
Melkein kaikkien muiden esitysten seuraaminen on jäänyt - kipu ja huimaus vievät liikaa tilaa nautinnolta ja keskittymiseltä. Olen ollut tästä puutteesta aika hiljaa ja kenties halunnut itsekin unohtaa sen.
Viime päivät tv:n ääressä ovat kuitenkin nostaneet asian pintaan, ja tunnelataus (lähinnä sisäinen, muille näkymätön) onkin ollut melkoinen.
Tästä lähin taidankin seurata musiikkiohjelmia aiempaa tiiviimmin - onneksi suuri osa tunteesta välittyy tv:nkin välityksellä.
Myös Farmari on vähän koukussa Vain elämää - ohjelmaan. Aika hauska nähdä, kun kukin artisti esittää toisen tuotantoa omalla tyylillään.
VastaaPoistaTeatteri on monesti ollut mulle upea kokemus. Tosin täytyy myöntää, niin tylsältä kuin se kuulostaakin, että useammin ne sykähdyttävät hetket olen elänyt television ääressä. Telkkarissa on sekin mukava puoli, ettei tarvitse pukeutua hienosti, vaan verkkarit ja kaakaomuki ovat riittävät varusteet. Toimii loistavasti koleana syysiltana. :)
Niin toimii :) Mä kävin aiemmin (ja toivottavasti joskus tulevaisuudessakin) teatterissa aina, kun Pirkko Saisio oli lavalla. Jotenkin tykästyin aina kaikkeen, missä hän oli mukana. Toisaalta, olin joitakin vuosia sitten baletissa Lokkia katsomassa, ja se oli kyllä typerä kokemus, kun olivat tehneet siitä sellaisen modernin version. Koomikot eivät ole ainakaan toistaiseksi ihan mun juttu, mutta jos tässä lähellä pääsisi katsomaan Drag Queen - showta, niin menisin kyllä heti :D
VastaaPoista