...ja sen voi näköjään selättää!
Toivottomat mielentilat näyttävät olevan rva:lle ominaisia, samoin niiden nopea väistyminen uusien pohdintojen tieltä. Hieronta päivällä, juttuseura, sauna sekä ne viime päivinä laiminlyödyt niska- ja meditaatioharjoitukset tehosivat, eikä se huominen lääkärikäynti enää vaikuta niin suhteettoman suurelta ja kamalalta asialta.
Nyt näyttää tosin siltä, että se flunssa taitaa viimein iskeä. Eihän se mikään katastrofi ole, paitsi vesijumpan osalta. Jos flunssa iskee nyt, niin tuskinpa ehdin parantua torstaihin mennessä. Silloin jäisi jo kolmas peräkkäinen kerta välistä.
Meditaatioharjoitukset ovat tuoneet esille kaikenlaisia tunnetiloja. Eräässä harjoituksessa seistään ja tehdään aivan pieniä venytyksiä suorastaan liioitellut hitaasti. Ongelmani ei näissä harjoituksissa ole niinkään venyvyys, kun olen monesta kohtaa yliliikkuva.
Ortonin lapaharjoitukset ovat vapauttaneet yläselän lihaksia jonkin verran, ja nyt olen onnistunut suoristamaan hieman ryhtiäni (yläselkäni asento on "karannut" liikaa vasemmalle, ilmeisesti tuon toimimattoman niskan oikean puolen takia).
Kun ryhti on korjaantunut hieman, ei seistessä huimaa enää ihan niin paljon.
Harjoituksissa ohjeet tulevat CD:ltä. Niiden aikana huomaan toistuvasti kiirehtiväni. Koen varmaankin saman kuin oikeassa elämässä: jos en suorita asioita tarpeeksi tehokkaasti, olen surkimus. Harjoitukset ovat siis suurelta osin yksinkertaistamista ja hidastamista.
Eilen otin puolisoni kanssa puheeksi meidän akvaarion. Se on hieman yli kymmenen vuotta vanha eli siinä iässä, jossa akvaario kannattaisi vaihtaa tai silikonisaumat uusia. Me olemme olleet hiljalleen etsimässä uutta asuntoa, mutta sopivaa ei ole osunut kohdalle.
Akvaarion vaihto sujuisi luontevasti muuton yhteydessä. Seuraavan mallin tulisi olla sellainen, jossa on alakaapit, jonne johdot ja tekniikan voi piilottaa. Se olisi turvallinen ratkaisu perheenlisäyksenkin kannalta.
Nyt olemme järjestelleet johdot siten, että marsut eivät pääse niihin käsiksi. Tämän teimme sen jälkeen, kun Nasu villeinä nuoruusvuosinaan puri valaisimen johtoon reiän (100 euroa maksavan valaisimen, joka oli hankittu viikkoa aikaisemmin).
Akvaarion kanssa olen touhunnut ja nauttinut siitä kuten ennenkin. Taisin joskus kertoa ärsyttävästä pikkulimaska-kasvista, josta yritän päästä eroon. Kolmen viikon valojen sammutus ja pikkutarkka siivilöinti auttoivat. Sitä ennen akvaarion pinta näytti tältä, eikä valoa pohjakasveille juuri riittänyt:
Kuvassa näkyvät, hieman isommat pintakasvit sen sijaan säästin. Ne olivat pimeyden aikana evakossa syvällä lautasella keittiönpöydän päällä. Nyt pohjakasvit rehottavat jälleen - tosin kasvivaloputket tehostaisivat kasvua entisestään.
Nyt näyttää tosin siltä, että se flunssa taitaa viimein iskeä. Eihän se mikään katastrofi ole, paitsi vesijumpan osalta. Jos flunssa iskee nyt, niin tuskinpa ehdin parantua torstaihin mennessä. Silloin jäisi jo kolmas peräkkäinen kerta välistä.
Meditaatioharjoitukset ovat tuoneet esille kaikenlaisia tunnetiloja. Eräässä harjoituksessa seistään ja tehdään aivan pieniä venytyksiä suorastaan liioitellut hitaasti. Ongelmani ei näissä harjoituksissa ole niinkään venyvyys, kun olen monesta kohtaa yliliikkuva.
Ortonin lapaharjoitukset ovat vapauttaneet yläselän lihaksia jonkin verran, ja nyt olen onnistunut suoristamaan hieman ryhtiäni (yläselkäni asento on "karannut" liikaa vasemmalle, ilmeisesti tuon toimimattoman niskan oikean puolen takia).
Kun ryhti on korjaantunut hieman, ei seistessä huimaa enää ihan niin paljon.
Harjoituksissa ohjeet tulevat CD:ltä. Niiden aikana huomaan toistuvasti kiirehtiväni. Koen varmaankin saman kuin oikeassa elämässä: jos en suorita asioita tarpeeksi tehokkaasti, olen surkimus. Harjoitukset ovat siis suurelta osin yksinkertaistamista ja hidastamista.
Eilen otin puolisoni kanssa puheeksi meidän akvaarion. Se on hieman yli kymmenen vuotta vanha eli siinä iässä, jossa akvaario kannattaisi vaihtaa tai silikonisaumat uusia. Me olemme olleet hiljalleen etsimässä uutta asuntoa, mutta sopivaa ei ole osunut kohdalle.
Akvaarion vaihto sujuisi luontevasti muuton yhteydessä. Seuraavan mallin tulisi olla sellainen, jossa on alakaapit, jonne johdot ja tekniikan voi piilottaa. Se olisi turvallinen ratkaisu perheenlisäyksenkin kannalta.
Nyt olemme järjestelleet johdot siten, että marsut eivät pääse niihin käsiksi. Tämän teimme sen jälkeen, kun Nasu villeinä nuoruusvuosinaan puri valaisimen johtoon reiän (100 euroa maksavan valaisimen, joka oli hankittu viikkoa aikaisemmin).
Akvaarion kanssa olen touhunnut ja nauttinut siitä kuten ennenkin. Taisin joskus kertoa ärsyttävästä pikkulimaska-kasvista, josta yritän päästä eroon. Kolmen viikon valojen sammutus ja pikkutarkka siivilöinti auttoivat. Sitä ennen akvaarion pinta näytti tältä, eikä valoa pohjakasveille juuri riittänyt:
Kuvassa näkyvät, hieman isommat pintakasvit sen sijaan säästin. Ne olivat pimeyden aikana evakossa syvällä lautasella keittiönpöydän päällä. Nyt pohjakasvit rehottavat jälleen - tosin kasvivaloputket tehostaisivat kasvua entisestään.
Kommentit
Lähetä kommentti