Vertaistukea

Olipas varsinainen stressiviikko - onneksi viikonloppuna on luvassa rauhoittumista! Maanantaina tapasin "omaa" fyssaria ja sain sovittua kuntoutukseni jatkosta. Tapaaminen sujui onneksi ihan hyvin - sitä ennen sain paniikkikohtauksen bussissa (meinasin oikeasti hypätä ulos ja juosta takaisin kotiin). Näin koville nämä asioiden selvittämiset voivat ottaa.

Keskiviikkona oli vuorossa neuvola. Sitäkin stressasin, mutta sekin meni ihan hyvin. Kyselin, olisiko heillä esitteitä tai mitään tietoa aiheesta "liikuntavammainen vanhempi". Ei ollut. Arvasinkin jo, mutta päätin kumminkin kysyä. Hän lupasi vielä selvittää.

Torstaina vesijumppa jäi välistä, kun neuvolassa käteeni tuikattiin influenssapiikki. Tulin siitä vähän kipeäksi, ja kun hierontaankaan en päässyt, niin jätin uimisen välistä. Stressasin sitten sitä, että jos jätän yhdenkin kerran välistä, alanko pelätä niskani puolesta ja harrastus jää pois. No en varmaan, pystyin tänään järkeilemään.

Sitten tiistaihin...

Tiistaina sain kunnian tavata pitkästä aikaa vertaistukea. Tämä "tukihenkilö" oli omalla kuntoutusviikollaan Ortonissa ja ehti kuin ehtikin luokseni kyläilemään. Aika kului hyvin samankaltaisia ajatuksia vaihtaessa.

On huojentava tunne, kun joku ymmärtää oikeasti, millaista näiden kipujen, tasapaino-ongelmien, muuttuneen elämäntilanteen ja lääkäri- kuntoutus- ja tukisotkujen kanssa eläminen on. Ei ole toki kivaa seurata, miten joku muukaan ei pärjää istuma-asennossa pitkään, mutta ainakin se joku ymmärtää, millaista minullakin on.

Siitä saakka kun blogini perustin (ja vähän aiemminkin), on vertaistukea löytynyt. He asuvat eri puolilla Suomea. Erään kanssa tapasin koirapuistossa. Kahden minuutin seisoskelun jälkeen kummankin oli pakko ottaa aidasta tukea.

Erään kanssa kirjoittelen sähköpostia. En ole koskaan tavannut häntä, mutta hän tuntuu tutulta, kun niin monet kokemukset ovat yhteisiä.

Eräs kirjoittaa blogia, jossa käyn vierailulla melkein päivittäin. Hänen blogistaan olen saanut paljon kullanarvoista tietoa sekä lukenut suurella myötätunnolla otteita elämästä vammautuneena.

Sitten on vielä niskafoorumi, jota käyn lukemassa säännöllisesti. Kirjoittelen sinne vähän epäsäännöllisemmin. Suurimman osan tarvitsemiani tietoja kuten vinkkejä sopivista lääkäreistä ja kuntoutuksista, olen saanut juuri tuon foorumin kautta, en niinkään lääkärien vastaanotoilta tai keskusteluista viranomaisten kanssa.

Mitäpä tähän loppuun voisi sanoa, kuin että kiitoksia joka suunnalle! Jokainen päivä on uusi alku, ja periksi ei anneta!

Nyt rva siirtyy viikonlopun viettoon!